J'had: AUPAIR.TXT Suomalaisen aupairin synkeä kohtalo pariisilaisperheessä. --------------------------------------------------------- (C) 1991 J'had --------------------------------------------------------- Suurin odotuksin nousin Onni Vilkkaan saviseen ja nuhjuiseen linjuriin, suuntana Helsinki ja viimein Pariisi. Hyvästi jääköön Peräkylä ja siellä körttiläiset ja aikamiespojat. Tämä tyttö lähtee Ranskaan. Haiskaa lantahatut! Varoituksen sanoja sanoivat toki äitini, isäni, aikamiespoikaveljeni Janne, seurakunnan ompelukerho ja oppikoulun kotitalousopettaja. Mutta minua ei pidätä täällä enää mikään, vapaus tai kuolema! Seuraavalta kylältä kyytiin nousi toinenkin matkustaja. Valitettavasti tunsin luokkatoverini Marjan vanhimman veljen, Laurin turhankin hyvin, olimmehan Marjan kanssa monesti nauraneet Laurin toilailuille ja morsiamenmetsästyksille. Laurilla oli tavalliseen tapaansa sarkapusakka päällään, jaloissaan pitkävartiset kumisaappaat. Viereeni hän tietenkin istui, sikalan pitäjä ja lannanlevittäjä. "Mihinkäs tytteli on menossa?" "Pariisiin" "Mitäh" "Pariisiin, Ranskaan" "Mitä se sinä siellä teet? Tulisit vain minulle emännäksi, olen minä parempi miäs ku ne ranskanpellet. Hoijettais yhessä navettaa ja sikalaa." "Ei, kun minä menen Ranskaan. Kato, kun ostin uuven puseronkin matkalle", sanoin Laurille ja avasin toppatakkiani. Eikös tämä työntämään kättään ryntäilleni, paskaista kättään, jossa kynnenaluset olivat täynnä sikalantakuista. Linttasin häntä poskelle. Onni Vilkkaan kuljettaja vilkaisi peiliin, huusi Laurille, että tämän pysäkki tuli, hiljensi autoa ja kaartoi pysäkille. Lauri hyppäsi muristen autosta ja näkyi suunistavan kohden huoltoaseman keskiolutbaaria. Vihdoin, tuntien töryyttelyn jälkeen, onnikka pääsi kuin pääsikin perille Helsinkiin. Kyllä se kaupunki oli iso, taivahan vallat. Autokin ajoi melkein kymmenen minuuttia isojen talojen välissä ennenkuin pääsi asemalle. Jos monet kymmenet liikennevalotkin olivat välissä. Lukuisten seikkailujen jälkeen viitisen tuntia myöhemmin pääsin Finnairin onnikkaan, jolla pääsin lentoasemalle. Minulla oli vielä runsaasti aikaa ennen koneeni lähtöä, joten istuksin mukavissa nojatuoleissa, söin äidin evääkseni tekemiä siansiivuruisleipiä ja join patenttikorkkipullosta maitoa. Vaan ei näin mukavia penkkejä ollut kotikylällä kuin osuuskaupan hoitajalla. Mme oli minua vastassa Charles De Gaullen lentoasemalla. Hän oli tyylikkäästi pukeutunut, lyhyt ja hoikka nainen. Jotenkin hän tunisti minut heti ihmispaljoudessa. "Tervetuloa Ranskaan", sanoi Mme pehmeällä äänellä. "Tässä ovat lapseni". "Hauska tutustua", sanoin. Henri oli viidentoista ja Jeanne seitsemäntoista. Ajoimme herrasväen talolle, joka sijaitsi jossakin esikaupungissa. Jo se on tämä Pariisi suuri kaupunki, ajattelin. On se vaan paljon Helsinkiä komeampi. Täällä ne mahtavat ihmiset olla onnellisia. Mme näytti minulle huoneeni ja aloin purkaa laukkuani. Huone oli pienehkö, ikkunaton, noin 10 neliötä ja suurimman osan siitä varasi valtava kaksoisvuode. Pieneen kaappiin sain sulloa vaatteeni, eväsleipäni ja patenttikorkkisen maitopullon. Mme avasi oven koputtamatta ja tuli sisään. Hän oli pukeutunut tummanruskeaan jakkupukuun ja silkkiseen puseroon. Hän näytti kovin kauniilta silmissäni. "Tämä huone on hiukan vaatimaton, mutta toivottavasti se kelpaa." Jotenkin en viitsinyt valistaa Mmea kotimörskästäni. "Katsotaanpa hiukan vaatteitasi, josko niistä voidaan joitakin käyttää." Selitin Mmelle, että olin juuri ostanut osulasta koko kassillisen vaatteita tätä matkaa varten. Nenäänsä nyrpistäen pariisitar katseli vaatteitani ja sanoi, että ehkä meidän on sittenkin käytävä jotakin hankkimassa. Ne sitten vähennetään ensimmäisestä päivärahastani. "Hyvästi briossit", ajattelin. Kun äidille olin luvannut lähettää osan taskurahastani, sadasta frangista viikossa. Ajoimme Mmen kanssa läheiseen vaatekauppaan, josta ostettiin kaunis sisäkönasu (kauhean lyhyt hame, muuten - ei kehtaisi äidille näyttää) ja silkkinen alusasu. Mme halusi välttämättä tulla sovituskoppiin kanssani katsomaan alusasua. Häpeästä punastellen riisuuduin hänen tarkan haukankatseensa edessä. Hän mutisi joitakin hyväksyviä arvioita vartalostani, silitti toista rintaani ja äkkiä suuteli minua suulle. Olin aivan ällikällä lyöty. Lukuisten kokeilujen jälkeen löytyi musta nepparikiinnitteiden body, johon sukat kiinnitettiin nauhoilla. Siinä oli sitten työasuni. Illalla minut sitten esiteltiin herralle. Monsieur K. oli vaimoaan reilusti vanhempi, pyöreähkö viiksekäs herrasmies, joka ilmeisesti oli varsin paljon pois kotoaan. Hän taputti minua hyväksyvästi takamukselle ja pyysi tuomaan konjakkia. Tein työtä käskettyä (Mme oli jo neuvonut mistä konjakki löytyy ja minkälaisista laseista sitä tarjoillaan) ja herra uppoutui lehteensä. Ennen päivällistä minulla olisi tunti vapaata. Jeanne halusi tulla huoneeseeni juttelemaan. Juttelimme niitä näitä ja sain kuulla, että en ole perheen ensimmäinen aupair, vaan että heitä on ollut niin kauan kuin tyttö jaksoi muistaa. Kuka mistäkin päin maailmaa. Osa viihtyi viikon, jotkut koko vuodenkin. Aloin jo hiljaa miettiä mihin ihmeeseen olen joutunut. Kun huoneeseeni ei sopinut tuolia, istuimme vuoteeni reunalla. Jeanne sanoi jotakin hyväksyvää asustani. Pian hän yllätykseksekseni aukaisi leninikinsä ja antoi sen vaipua maahan. "Olenko mielestäsi kaunis", hän kysyi. Hän oli melkoisen luiseva ja hänen kasvonsa eivät olleet erityisen sievät. Hänen hiuksensa olivat melko värittömät ja hänellä ei ollut rintoja juuri lainkaan. "Olet ihan sievä", sanoin. "Etkö pidäkään minusta", hän kysyi loukkaantunut sävy äänessään. "Toki pidän", vastasin, vaikka en ollutkaan asiasta varma. "Mikset sitten sutele minua?", hän jatkoi. Yritin selittää, etten ole tottunut kotimaassani suutelemaan toisia tyttöjä, mutta hän ei tainnut ymmärtää minua. Hän tarttui olkapäähäni ja kaatoi minut sängylle. SItten hän kävi makaamaan pääleni ja suuteli minua niin kovakouraisesti, että kyyneleet tulivat silmiini. Sitten hän nousi vuoteesta, pukeutui ja poistui. Hetken kuluttua Mme saapui huoneeseeni ja kysyi mitä olin sanonut Jeannelle, kun tämä tuli huoneestani niskojaan nakellen. Itse pyyhin vielä kyyneleitä silmistäni. "Jollet opi puhumaan lapsilleni kauniisti, saat lähteä saman tien", Mme ilmoitti. HÄn kuitenkin halusi ymmärtää asian niin, että olin ymmärtänyt jotakin väärin tai sanonut jotenkin hassusti, kun ranskani oli sentään kaukana täydellisestä. Jotenkin totuimme toisiimme kaikki. Tulin Jeannen kanssa mukiinmenevästi toimeen, vaikkakin hän tuli aina välillä yöllä alastomana vuoteeseeni, juuri kun olin nukahahtanut. Olin väsynyt ja aamulla odotti aikainen herätys, mutta neidin mieltä ei sopinut pahoittaa. Välistä nukuimme sylitysten aamuyöhön asti, välillä hän halusi suudella minua joka paikkaan, välillä minun piti silittää hänen tussukkaansa. En kuitenkaan kokenut häntä mitenkään ahdistavaksi, hän oli hyvin mukava tyttö ja näytti minulle vapaahetkinäni mielellään Pariisia. Henri oli sulkeutunut poika, joka näperteli omassa huoneessaan tietokoneensa kanssa. Näin ainakin hänen perheensä luuli. Kerran menin hänen huonettaan siivoamaan, kun luulin hänen olevan koulussa, hän olikin sängyn vieressä lattialla, sängyllä jokin rietas miestenlehti ja poika runkkasi tosissaan. Katsoin huuli pyöreänä pojan touhuja (en ollut itse asiassa useinkaan nähnyt kullia, joten se jotenkin kiinnosti minua suuresti), kun hän huomasi minut. Aluksi hän ei oikein osannut sanoa mitään, mutta sitten hän pyysi, etten kertoisi hänen vanhemmilleen hänen puuhistaan mitään. Lupasin toki olla lojaali hänelle, mikäpäs minun auttaisi. Menin hänen luokseen ja katsoin hänen lehteään. Siinä jo vähän vanhempi neekerinainen levitteli häpyhuuliaan tympääntyneen näköisenä. Kysyin Henriltä oliko nainen hänen mielestään kaunis. "Ei niin kaunis kuin sinä", poika sanoi. "Saanhan suudella sinua", hän pyysi ja kohosi täyteen pituuteensa. Ajattelin, että tämä on taas sitä ranskalaista ystävyyttä, ja sallin suudelman. Olisi se pitänyt tietää, pojan housut olivat vielä myttynä lattialla ja penis täydessä viisitoistavuotiaan kukkeudessa. Hän oli minua pidempi, laiha ja kalvakka poika. Mutta kun hän tarttui suullaan suuhuni, alkoi toisella kädellä napittaa miehustaani ja toisella kädellä avata neppareita haaroistani, oli hänellä jo naisenkaatajan otteet. Yritin rimpuilla vastaan, mutta Henri oli niin tosissaan, että sai rintani vapautettua kahleestaan ja häpyni paljaaksi. Reidet sain puristettua kiinni tomeran kikkelin esteeksi ja niin kävi, että poika ruiski pohjasakkansa reisilleni ja vuoteelle. Ulko-ovi kuului käyvän. Järjestelin auenneen nutturani jotenkuten ja vaatteeni jonkinlaiseen ojennukseen. Mme oli saapunut kotiin. Menin keittämään hänelle kahvia, kun huomasin, ettei hän ollutkaan yksin. Hänellä oli mukanaan joku arviolta kolmikymppinen mies, jonka hän esitteli minulle Micheliksi. Michel oli uskomattoman komea mies, ajattelin. "Tuolle miehelle antaisin vaikka tästä paikasta!" Kaadoin heille kahvia ja Mme kertoi juttuja minusta, tulostani ja vaatteistani. Hän kohotti hamostani ja näytti alusasuani miehelle iskien silmä. Sitten hän tarttui käsivarteeni ja sanoi, että saisin ylimääräisen palkkion, jos lähtisin tunniksi kaupungille asioille hänen autollaan. Palttuani tunnin kuluttua Mme oli jo yksin kotona oloasussaan kampaus hieman sekaisin. "Kaataisitko minulle shampanjaa, rakas Sirpa. Ja laita minulle lämmin kylpy". Olipa Mme mairealla tuulella. Mme pyysi, että tulisin auttamaan häntä kylvyssä. Menimme kylpyhuoneeseen, joka oli jo lämpimästä höyrystä sumuinen. Riisuin hänen kylpytakkinsa, hän kääntyi puoleeni ja kysyi oliko hän mielestäni kaunis. Minun täytyi myöntää. Mme oli siro ja hoikka, hänen lanteensa ja rintansa olivat sitä, mitä pidän täydellisenä. "Taidat vain kiusoitella minua", hän sanoi. "En toki, madame," "Sinä olet kovin sievä tyttö. Riisupa tuo pukusi, ettei se kastu." Eipä taas auttanut kuin totella. Olin jo oppinut tässä taloudessa, että herrasväen kummalisimpiinkin oikkuihin on myönnyttävä. Riisuin siis sisäkönpukuni ja Mme veti bodyni olkaimet alas ja rullasi bodyn vyötärölleni. "Katso, olet paljon kauniimpi kuin minä", hän sanoi viitaten kylpyhuoneen suureen kokovartalopeiliin. Katsoin ja kielsin tietysti. "Madame pilkkaa minua", yritin. Olin hiukan Mmea pidempi, hiukan tukevampi kuin tuo linnunluinen kaunotar. Rintani olivat suuremmat, mutta Mmen reidet ja lantio olivat täydelliset. Entä Mmen kasvot sitten. Vuosistaan huolimatta hänellä ei ollut juurikaan ryppyjä tai juonteita ja hänen mantelimaiset ruskeat silmänsä olivat juuri sellaiset kuin pitääkin. Katselimme toisiamme peilistä. Lähenimme toisiamme kuin näkymätön magneetti olisi vetänyt meidät yhteen. Suutelimme intohimoisesti. Kuin vuolas sade virtasi yllemme keskinäinen hellyys ja lämpö. Jonkun aikaa myöhemmin Mme lähti lasten kanssa Mmen äidin luokse Toursiin. Minä sain puoliksi vapaata, ainoa tehtäväni oli hoitaa, että monsieurilla oli mannermainen aamiainen ja illaksi konjakkia. Kiertelin vähän kaupungilla, mutta vähäiset taskurahani hupenivat liian nopeasti, eikä kotimörkään ollut pian enää mitään lähettää. Perheellä oli onneksi hyvä kirjasto. Eräänä iltana monsieur kääntyi puoleeni kiusallisessa kysymyksessä. Hänen yrityksellään olisi iltajuhlat, jonne hän tarvitsisi seuralaisen. Hän kysyi voisinko viettää illan hänen seurassaan. Toki halusin päästä osalliseksi ranskalaisen yläluokan juhlinnasta, ihan kultturisena kokemuksena. Kävimme ostamassa monsieurin luottokortilla minulle maailman upeimman iltapuvun ja hopeanväriset sandaalit. Olin siis valmis juhliin. Itse asiassa bileissä oli suunnattoman tylsää, herrat polttelivat sikaaria ja joivat konjakkia, rouvat juttelivat keskenään niin nopeasti, etten pysynyt perässä. Lisäksi oli aivan selvää, että olin vierasmaalainen piikatyttö, jolle voitiin vaisusti hymyillä, mutta ei paljoa puhua. Tarjoilu kyllä pelasi ja ennen kuin huomasinkaan, olin juopunut enemmän kuin oli soveliastakaan. Pian tanssin alun jälkeen monsieur alkoi tehdä lähtöä, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Muutama herra tuli monsieurin kanssa jatkoille. Juhlissa herrat eivät voineet sanoa minulle juuri puolta sanaakaan, mutta jo taksissa sain osakseni kohteliaita huomionosoituksia. Herrat majoittuivat olohuoneeseen ja monsieur pyysi minua tarjoilemaan juotavia. Herrat olivat jo nauttineet enemmän kuin säädyllisyyteen kuului ja paksu sikarinsavu sai pääni tunkkaiseksi. Monsieur kehoitti minua hakemaan itselleni shampanjapullon, jos en välittänyt konjakista. Olin sen verran juovuksissa, että hainkin ja sitten muistoni alkavat pätkiä. Muistan, kun herrat alkoivat tanssittaa minua ja joku suutelikin minua hivuttaen samalla leninkiäni alaspäin. Aamu oli ankea. Heräsin puoliltapäiviltä olohuoneen sohvalta. Jokaista paikkaani särki. Suussani oli kummallinen maku, sohvani ja reiteni olivat kuivuneissa eritteissä, jotain oli poskillanikin. Minut oli kai juotettu sammumispisteeseen ja sitten olin saanut toimia herrojen panopuuna. Joka kohdasta särki. En jaksanut muuta kuin itkeä. Iltapäivästä kyyneleet alkoivat loppua, mitä ihmettä minä tekisin. En kehtaisi kyllä katsoa monsieuria ;Çiin. Mitä sanoisin Mmelle. Pitäisikö minun tehdä rikosilmoitus? Oliko minut raiskattu vai olinko itse antanut aihetta. Kysymykset risteilivät mielessäni. Juhlaleninkini oli ratkeillut ja sekin näytti saaneen osansa herrojen roiskeista. Siivoilin hiljaa ja mietin tätä kaikkea. Vielä yli puoli vuotta tätä keikkaa jäljellä. Olin juuri saanut paikat järjestykseen, mutta ajatukseni olivat vielä sikin sokin, kun monsieur palasi kaupungilta. Vetäydyin kiireesti huoneeseeni ja itku palasi minuun. Monsieur avasi oveni ja tuli viereeni. "Miksi itket, mon cheri?", hän kysyi. Sitten hän esitti kohteliaan pahoittelunsa yön tapahtumista. tapahtuneesta oli tiettävästi ollut suunnattomasti hyötyä hänelle ja hänen yritykselleen. Aamulla oli syntynyt todella iso kauppa. Hän tarjosi nippua sadan frangin seteleitä, josko minun olisi yhtään helpompaa hyväksyä tapahtunut. Lisäksi hän toivoi, ettei tapahtunut tulisi hänen perheensä tietoon. Tietämättä mitä tein, otin rahat vastaan. Köyhän on otettava mistä saa. Tunsin itseni kurjaksi huoraksi. Tosin kalliiksi huoraksi, mutta kuitenkin. Tietäisipä äitini mihin tyttö on joutunut. Monsieur lohdutteli minua hetken aikaa, kiersi kätensä hartioilleni ja suuteli minua. Hän oli varsin mukava mies, eikä iästään huolimatta mitenkään vastenmielinen. Hän hyväili minua ja ennenkuin huomasinkaan, olin jälleen puolipukeissa. Suulleni satoivat tuliset suudelmat, suudelmat, jotka jatkuivat yli rintojeni aina häväistylle hävylleni asti. Monsieur pyysi minua riisumaan hänet. "Samapa tuo", ajattelin. "Kaikki on jo mennyttä." Avasin hänen vyönsä ja avasin napit. Laskin hänen housunsa pois, ja alushousuista ponnahti näkymään komea verme täydessä juhlatämmingissä. Intohimoisten, mutta hellien suudelmien myötä päädyille vuoteelle, jossa sain osakseni todella valtavan käsittelyn. Tältä tuntuu siis olla nainen osaavan miehen käsissä. Tulin monta kertaa ennenkuin monsieur viimein taipui kaarelle ja laski paineensa minuun. Mutta suudelmat, hellimiset eivät siihen päättyneet. Muutaman kuuman suudelman jälkeen monsieur oli jälleen taistelukunnossa ja en ole varma, pyörryinkö seuraavassa lemmentemmellyksessä. Seuraavana aamuna heräsin jälleen alastomana, nyt omasta vuoteestani. Alapääni tuntui rikki raastetulta, selkääni särki. Vasemmassa rinnassani oli mustelma ja hampaan jäljet. Pöydällä oli nippu seteleitä. Puolilta päiviltä perhe saapui Toursista. Rikki revityin sieluin yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. En osannu ;hteä, enkä halunnut jäädä. Mme ihmetteli ontuvaa kävelyäni, mutta vastailin hänelle joutavanaikaisin sanakääntein. Jonkun ajan kuluttua tuli tieto, että Mmen äiti oli hieman sairaana ja että Mme lähtisi Toursiin. Monsieur lähtisi samana iltana Amerikkaan ja saisin jäädä kotiin lasten kanssa, joiden koulu alkaisi lähipäivinä. Minun pitäisi pitää huolta, että lapset saisivat ruokaa ja puhdasta ylleen. Niin jäin lasten kanssa kahden. Henri pyysi minua lähtemään kanssaan elokuviin ja kun Jeanne lähti ystävättärensä luokse, päätin suostua. Matkalla Henri pahoitteli, että viimeksi kävi kuin kävi ja jos hän voisi jotenkin hyvittää asian. En ollut mitenkään innostunut hänen hyvittelyistään, joten vaitonaisina menimme teatteriin. En ollut kiinnittänyt mitään huomiota mikä elokuva oli kyseessä. Pikkuhiljaa minulle selvisi, että olimme tulleet johonkin italialaiseen softpornoleffaan, jossa kaikki lempivät kaikkia kaiken aikaa ilman lemmen hiventäkään. Vaitonaisina palailimme kotiin. Henri yritti ehdottaa kaikkea, mutta en suostunut mihinkään. Menin huoneeseeni ja päätin käydä nukkumaan. En ehtinyt aivan nukahtaa, kun oveni raottui ja Henri livahti sisään. Kysyin unisesti mitä hän halusi, mutta sanakaan sanomatta poika kiipesi vuoteeseeni omistajan elkein. Edelleen sanaakaan sanomatta hän alkoi suudella minua, työnsi kätensä jalkoväliini, levitti ne ja tuli minuun. Ei poika montaa työntöä kestänyt, kun laukesi ja melkein samantien nukahti viereeni. Olin aivan liian väsynyt ja välinpitämätön tehdäkseni tälle kaikelle vastarintaa. Minä vain olin. Voin aamuisin pahoin ja kuukautisistani oli jo liian kauan. Olen raskaana. Inhosin ja häpesin itseäni suunnattomasti ja vain tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunne esti minua lähtemästä, vaikka en olisi mistään hinnasta halunnut jäädä. Lähdin pesemään itseäni. Tunsin itseni saastaistakin saastaisemmaksi. Pesin ja pesin itseäni, maanisesti loputtomiin. Itkin ja pesin. Lopulta nousin ylös. Olin vielä sekasortoisessa mielialassa, nyyhkytin ja kuljin hiljaa huonettani kohden. Jeanne tuli luokseni. Hän oli ilmeisesti viettänyt iloisen illan, ja hän oli ilmiselvästi juovuksissa. Hän kertoi ystävättärensä luona tutustuneensa pariin poikaan. He olivat juoneet viiniä ja konjakkia. Kun pojat olivat alkaneet lääppiä, olivat juhlat päättyneet surullisesti. Omista kokemuksistani en jaksanut edes kertoa. Jeanne vei minut huoneeseensa, veti sängylle viereensä ja suuteli minua, kuten monesti aiemminkin. Hän kääntyi ympäri vaatien minua nuolemaan häpyään, samalla sormeillen minua, nuollen, suudellen. Hän oli kai harjitellut ystävättäriensä kanssa tätä taitoa, koska hän osasi sen. Kuin kuumeessa nuolin hänen neitseellistä häpyään, sain ja sain yhä uudelleen. Jeanne kääntyi, ja antoi minulle tulisen intohimoisen suudelman, hyväili rintojani ja painoi päänsä syliini. Silloin ovi aukeni ja Mme astui huoneeseen. En tiedä, miksei hän ollutkaan mennyt Toursiin, mutta siinä hän oli ilmielävänä ja todella raivoissaan. "Tuollaista kyykäärmeen sikiötä olen kauniilla rinnoillani elättänyt ja rakastanut kuin omaa sisartani", hän huusi katoessaan jo hieman pullistuvaa olemustani tyttärensä sylissä. "Suomalaishuora, joka on tuonut haureuden ja saastan puhtaaseen kotiini. Auta Mad