Children Of The Night, Such A Sad Tune They Rhyme... 22.3-91 -=Mike=- All Made By My Self Publishing Stories <> ************************************************************************** T H E L O S T C H I L D ***************************** Hän, nuori kimma, oli väärin ymmärretty nuori jolla oli kavereita, jotka pikkuhiljaa alkoivat kyllästyä tämän oikkuihin ja lopulta kimman kaverit rupesivat välttelemään häntä. Kukaan ei näyttänyt tajuavan mistä oli kyse tämän nuoren neitosen osalta. Hän ajautui pikkuhiljaa huonoon seuraan, alkoi polttamaan ja juomaan. Etsi epätoivoisesti jätkiä joita iskeä ja hän saikin palkinnoksi 'Pikku Huoran' maineen eikä ollenkaan poikia jotka olisivat tahtoneet hänestä muutakin kuin reikää jonka täyttää omalla miehisellä nuijallaan ja jättää kimma sitten kuin nalli kalliolle. Hänen epätoivoiset yritykset päästä takaisin kaveridensa joukkoon näytti olevan mahdoton. Ajan myötä hän erkani lähes täydellisesti kaikista kavereistaan ja jäi illat yksin himaan koska kaikkilla joiden kanssa hän tahtoi olla oli 'Menoa' sillä hetkellä kun hän heille soitti. Ajatusten kulku kieppui koko ajan yksinäisyyttä ajatellen ja myöhemmin hän päätyi ajattelemaan itsaria, pakotietä tästä vitun maailmasta. Monina iltoina hän itki hiljalleen huoneessaan, eikä kukaan ollut lohduttamassa häntä, tilanne näytti epätoivoiselta. Lintsaamiset koulusta, yöt kaduilla kulkien, syvä ahdistuneisuus ja yksinäisyys kalvoivat hänen mieltään, kohta hän tilttaisi henkisesti, hän tiesi sen, hän ei kestäisi enään kauan. Koitti aika jolloin hänen hermonsa pettivät ensimmäisen kerran. Oli oppitunti kun hän yhtäkkiä purskahti itkuun ja lähti juosten luokasta. Luokkakaverit putosivat täysin moisesta purkauksesta eikä kukaan sanonut mitään, oppitunti keskeytyi siihen. Oppilailta kyseltiin mistä moinen johtui, mutta kukaan ei tajunnut tai ainakaan tunnustanut tietävänsä. Kun hän juoksi itkien käytävällä kohti ulko-ovia, oli ainoastaan yksi silmäpari todistamassa tuota surullista tapahtumaa. Kimma ei kuitenkaan huomannut käytävän penkillä istuvaa poikaa joka kummeksuen katsoi tämän perään, nousi penkiltä ja lähti seuraamaan häntä. Kun kimma viimein pääsi ulos koulusta, nojautui hän itkemään yhtä pylvästä vastaan eikä kuullut kuinka perässä seuraava poika tuli hänen taakseen. Pojun ajatukset vilistivät ja miettivät mitä tässä voisi tehdä. Hetken epäröityään hän laski käden tytön olkapäille ja puristi varovaisesti. Kimma hätkähti ja kääntyi ympäri kyynelten ja meikin valuessa poskille. Hänen edessään seisoi täysin tuntematon poika, kyllä hän muisti että tämä on tästä koulusta, mutta ei koskaan sen enempää kiinnittänyt tähän huomiota. Pojan vakavat kasvot nähdessään hänen itkunsa räjähti valloilleen ja työntyi pojan syliin joka ei muuta tehnyt kuin piti tytöstä kiinni, hän ei sanonut sanaakaan. Välitunti alkoi ja kimma itki edelleen pojan pitäessä hänestä kiinni. Oppilaita rupesi virtaamaan ovista ulos, katsoivat kummissaan tuota paria, joista toinen itki hysteerisesti. Jotkut heistä virnuilivat ivallisesti moiselle, eivätkä sen enempää kiinnittäneet heihin mitään huomiota paitsi kaksi. Pari poikaa, yksi nuorempi, ehkä ysillä ja yksi vanhempi tokalla tai kolmannella huomasivat tämän. Tämä vanhempi tuli toisesta ovesta ja tämä nuorempi toisesta. Nuorempi häiskä saavutti tämän parin ja sanoi jotain ivallista pikku huorasta. Poju jonka sylissä tämä kimma itki katsahit nuoreen poikaan raivoissaan ja oli hypätä hänen kurkkuunsa, mutta hänen olkapäälleen laskeutui käsi joka oli tämän vanhemman pojan. Tämä pudisti päätänsä, käveli ohi, otti nuorta jätkää rinnuksista ja heitti hänet alas rampilta puuta päin ja jatkoi matkaansa kohti kauppaa. Kellot soivat sisälle ja oppilaat ryntäsivät tunneille, mutta nämä kaksi lähtivät pois koulusta. Heitä vastaan tuli tämä lukiolais poju joka katsahti heihin kun he menivät ohi ja kääntyi katsomaan heidän peräänsä. Näiden kahden pojan katseet kohtasivat ja he nyökkäsivät toisilleen tervehdyksen merkiksi. Lukiolainen kutsuttiin sitten rehtorin kansliaan, mikä nyt ei ollut ihme, kun oli nuoremman pojan heittänyt puuta päin. Poika oli saanut 5 tikkiä otsaansa ja lievän aivotärähdyksen, lukiolais poika sai varoituksen ja nuhteet, joskin rehtori vakuutti että olisi tehnyt saman kuin hän. Kimma ja jätkä ystävystyivät sitten toden teolla, eikä kimma ollut enään yksin. Tätä onnea kesti n.1kk, kun heidän piti sitten tavata yhdessä paikassa ei poika ilmaantunutkaan paikalle. Kimma jo hermostui moisesta ja lähti kälppimään pojan kotia kohti ja hoputtamaan tätä. Kun tytteli sitten saapui pojan himaan, oven avasi hänen äitinsä. Kimma huomasi äidin ilmeen josta kuvastui suuri tuska, kimma kääntyi kannoillaan ja lähti juosten ulos talosta. Tällä kertaa hän ei itkenyt, käveli ilmeettömästi kotiinsa, laittoi musiikin soimaan ja istahti sängylle. Seuraavana päivänä lehdessä luki, että muuan nuori oli kuollut auto-onnettomuudessa, missä tämä oli kävellyt päin punaista, eikä sivusta tullut pakettiauto ollut ehtinyt väistää. Seuraavana päivänä koulussa hänestä ei kuvastunut mitään tunteita, hän ei nauranut, hymyillyt, eikä pahemmin puhunut, mutta hänen sisällään raivosivat tunteet joita hän ei itse kyennyt tiedostamaan, tarvittaisiin vain pieni sana, niin hän tilttaisi. Se sana tulikin sitten välitunnilla, tai sana ja sana, oikeastaan se oli tönäisy. Yksi hänen luokallaan oleva poju tönäisi hänet rajusti WCn ovea päin. Tämä kolahdus sai kimman ikäänkuin hereille siihen mitä oli tapahtunut, suuri raivo kuohahti hänen sisällään ja hän hyppäsi pojan kimppuun huutaen, lyöden ja potkien minkä bootseistaan sai irti. Hyökkäys yllätti pojan aluksi, mutta pian suurimmasta shokistaan selvittyään hän pääsi niskan- päälle ja rupesi takomaan tyttöä vatsaan. Yhdeltä käytävän hämäristä penkeistä nousi hahmo seisomaan ja lähestyi tätä mellakkaa. - Keep It Straight, Remember Me! Kuului ääni heidän takaa. Tappelu taukosi siinä silmänräpäyksessä ja päällä oleva poika katsahti säikähtäneenä taaksensa. - Katoa, sanoi tämä lukiolainen pojalle hiljaisella ja tappavalla äänellä (jos ääni voisi tappaa). Poika pomppasi säikähtäneenä tytön päältä ja pakeni käytävään. Kimma kirkui ja huitoi lattialla, mutta tämä poju veti hänet ylös ja otti hänen käsistään kiinni ja katsoi tätä suoraan silmiin. He saivat uteliaan joukon taaksensa katsomaan moista esitystä, mutta poika kävi jo sen verran kuumana, että pyysi paria kaveria hoitamaan uteliaat katsojat sivummalle, ettei itse tilttaisi ja tappaisi siinä ohi mennen paria tyyppiä ikään kuin välipalaksi. - Lähdetään vittuun täältä, poju virkkoi tytölle joka nyt jo oli täysin tyyni vaikkakin hänen kätensä tärisivät selvästi. - O..ook, m-mä haen vaan mun veskan. Ja niin lähtivät taas yksi pari ulos koulusta (Tästähän tulee vielä traditio). He menivät pojan kotiin. Poitsu haki juotavat ja kyseli kuulumisia. - No niis, kerros nyt mulle kaikki. - Mitä ? - Kaikki, kun olen katsellut sua tässä viimeiset pari-kolme kuukautta oot muuttunut helvetin paljon, eli anna tulla nyt vaan kaikki. Niin tytteli sitten alkoi kertomaan. Hän kertoi kavereistaan jotka rupesivat välttelemään hänen seuraansa, itsari mietteistään, pojasta jonka kanssa hänestä tulivat ystävät ja tämän kuolemasta. Poju kuunteli täysin vaiti koko stoorin ja alkoi sitten kyselemään tarkemmin. Noin kahden kuukauden kuluttua tyttö pääsi takaisin kaveri piiriinsä monien anteeksi pyyntöjen saattelemana, enään häntä ei painanut mitkään huolet, hänellä oli nyt 100% luotettava kaveri, tämä poju, jolle hän saattoi aivan vapaasti kertoa kaikki huolensa. Nyt tämä kimma on 28v. ja he ovat edelleen parhaat kaverukset tämän jäpikän kanssa, joka auttoi häntä hädässä ja kavereiksi he jäävät... -------------------------------------------------------------------------- ... The Bloody Boys That Sing A Wicked Song And For All Of Them, They're Just Memories In The Wind... (W.A.S.P, The Heretic (The Lost Child)) Uskomaton juttu vai ? :) T. -=Mike=-