Tämä tarina oli otettu yhdestä "tavallisesta" chatistani. (c) Master, 1988 ========================================================= Nousin jälleen kerran väärällä jalalla vuoteestani. Olin myöhässä enemmän kuin koskaan ennen, piti ehtiä puolelta lähtevään ratikkaan mielisairaalaan. Ei, olen siellä pelkkä vartija,en hoidettava. Revin nopeasti alushousut päälle, olin heittänyt ne viime iltana johonkin nurkkaan, ei, tuollahan ne olivatkin takassa... kun vetelin hartaasti käteen paremman homman puutteessa. No mitä siitä, se on arkipäivää sekin, vaikka iltaista työtä se on. Hyppelehdin ulos talosta ja kiertelin yön aikana kadulle ilmestyneita oksennuksia parhaan motoriikkani avulla. Sain juuri ja juuri viittoiltua ratikkamiehelle että ottaa minutkin mukaan ja niin pääsin sisään. --- Hullujenhuoneella --- Lähdin pois ratikasta ja ajattelin tulevaa päivää. Työni on todella helppoa: kaikki hoidokit ovat köydettyinä sänkyihin, ja he eivät voi tehdä mitään yrityksiä pakoon lähtemiseksi. He ovat kyllä valittaneet oloistaan, mutta näin on mielestäni paras. Ja mikä parasta: saan päivät pitkät katsella noita ihanan näköisiä hoitajattaria jotka parveilevat ympärilläni kaikkia halujani (melkein kaikkia) tyydyttämässä. Oikeastaan ainoa työ mitä olen tosissani joutunut tekemään on se, kun kerran työnsin pyykikärryjä puolen käytävän verran. Menin hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja sanoin hyvät huomenet mielihoitajattarelleni. Olen katsonut häntä sillä silmällä jo puolisen vuotta, mutta ei ole koskaan rohkeus riittänyt pitempään tuttavuuteen. Mutta tänään tunsin että ilmassa leijui uusia ajatuksia ja tapahtumia. Kati (mielihoitajattareni) hymyili minulle viehkeästi ja minut valtasi sellainen olo, minkä olin joskus kouluaikoinani tuntenut kun menin ensimmäien kerran tanssittamaan yhtä vieläkin ihailemaani tyttöä. Kävi pikkukalle jomottamaan pahanlaatuisesti ja sain pidätellä sitä kaikella henkisellä voimallani. Juttelin jotakin arkiasioita Katin kanssa, kun alakerran päivystäjätyttö soitti kerrospuhelimeen ja sanoi että sinne oli tullut jouko namioituneita miehiä, joilla oli aseita kuin A-Teamilla konsanaan. He olivat tulleet vapauttamaan ylimmän kerroksen vangit, siis meidän kerros!!! Sydämeni hypähti pohjaan kun kuulin että kaikki tiet ulos on suljettu ja tyttö sanoi että häntä uhataan aseella ja jos teemme jotain väärää, niin hän on entistä lihaa. Mitä nyt teemme??? Kati oli kauhusta kankea, ja katsoin hissin kerrosmittaria. Vapauttajat (mitä ihmeen Rampo IV:sia ne olivatkaan) olivat jo tulossa hissillä ylöspäin. Kati keksi että menisimme pakoon tavarahissillä jota miehet varmasti eivät olisi huomanneet. Juoksimme niin nopeasti kuin suinkin hissille ja vetäisin sen oven 'hirmuisilla' lihaksillani auki. Onni onnettomuudessa että se oli meidän kerroksessa! Juuri kun +sain Katin sisälle hissiin ja oven suljettua, kuulin kun vapauttajat tulivat kerrokseen. Mutta olemme turvassa, se on pääasia. Hissi liikkui jo hyvää vauhtia alaspäin, mutta mitä nyt!? vauhti pysähtyi ja jäimme kahden kerroksen väliin nalkkiin. Joku niistä oli huomannut aikeemme, voi shit!!! Mitä voisimme tehdä, ehkäpä tutustua paremmin toisiimme... Hoitajatar, hänen nimensä on Kati, sen tiesin jo ennestään. Hän on 21 vuotta vanha, hänen ruskeat silmänsä ja vaaleat hyvin pitkät hiuksensa antavat pulleiden rintojen kanssa sellaisen vaikutuksen että ajattelin kuuteen kertaan ennen kuin uskalsin sanoa hänelle ajatuksiani ollenkaan. Nytkin kaikki tuli aivan liian sensuroidussa muodossa. Kati oli aivan peloissaan, ja näin kummankin parhaaksi ottaa hänet syleilyyni. Kati säteili pehmeyttään ja naisellisuuttaan minuun, ja sai kai itse turvaa turvamiehestä.. Aloin silittämään hänen hiuksiaan, ja kun hän ei laittanut lainkaan vastaan, siirryin alemmaksi ensin selkään ja viimein kävin koskettelemaan jo hänen tiukkojen farkkujensa alla olevaa vitunreikää. Sanoin Katille että ei ole mitään hätää kun olen tässä. Kati nyökkäsi, ja sanoi että hän on ihaillut minua jo pitkän aikaa. Kahden minuutin kuluttua hän rakasti minua ja teimme ensisuudelmamme joka kesti yli minuutin. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta joka tuosta tuli. Naiset ovat ihmeellisiä mielihyvän tuottajia, sen tiedän! Silitin Katia nyt jo hänen etupuoleltaan, koskettelin varovasti hänen rintojaan ja siirryin taas alemmaksi. Katsoin häntä silmiin kun vein käteni hänen jalkojensa väliin. Ei mitään vastusta. Hän tuntui kyllä reagoivan siihen. Ehdotin että menisimme makuulle ja tekisimme sitä kaikkein halutuinta hommaa, mitä ihminen vain voi tietää. Kati suostui sanaakaan sanomatta, ja niin kävimme riisuutumaan. Sain vaatteeni parissa sekunnissa pois ja katselin kuinka Kati irroitteli vielä rintsikoitaan. Repäisin hänen pikkuhousunsa pois ja näin mitä kuvittelinkin: kauniin näköinen pillu, ei liian mustat karvat, tummanruskeat, niiden läpi saattoi nähdä sen pikkuisen vaon jota joka paikassa niin mainostetaan. Minun teki mieli koskettaa sitä. Mutta ei käsillä. Kati kävi läestymään minua ja tein samaa. Peniksenpääni osui hänen kiihottaviin karvoihinsa ja tunsin kuinka tämä mahtava tunne levisi keskiruumiistani joka ainoaan kolkkaan bodyssani. Kati katseli kiinnostuneena kaluni kokoa ja näköä. Hän hyväksyi sen, eipä ihmekään: kyllä minäkin olen tyytyväinen 19 sentin pistooliin..Kyrpä oli aivan kovettunut enkä päässyt lähemmäksi Katia, olisi pitänyt taittaa tai leikata elintäni.. Menimme makuulle hissin lattialle, johon olin laittanut vaatteemme ikään kuin patjaksi. Kati sanoi että hän ei ole koskaan saanut orkkuja, ja haluaisi nyt saada. Haa, koskematonta lihaa, peräti! Lurps.. Kati levitti jalkansa hissin seiniin saakka kiinni ja ummisti silmänsä. Minä menin päälle itsekin ensimmäistä kertaa näissä hommissa, joten olin hieman epävarma mitä tässä nyt aluksi tekisi. Onneksi olin pelannut Leisure Suit Larrya: siinähän oli sellaista edes-takas-liikettä.. Siis niin se pitää mennä. Otin kädelläni kunnon otteen isoveljestäni ja työnsin sen suuren alkuvauhdin saattelemana Katin makoisaan laaksoon. Perselihakseni alkoivat sätkimään, enkä voinut tehdä aluksi muuta kuin ihmetellä tämän asennon vaikutusta. Mutta mutta. Siinähän piti tehdä silleen edes-takas-hommaa. Aloin runkkaamaan Katia sydämeni pohjasta ensin pienin parin sentin kerroin aina vain tiuhempaan tahtiin. Mikä teho! Kyrpäni oli aivan kivikova, ja vatsassa poltti niin vietävästi. Aargh, en voi pitää enempää! Laukaisin kaikki lihakseni vapaalle ja kuuma suihku suihki suoraan oikeaan osoitteeseen Katin vaginaan. Kyrpä oli aivan hervoton ja sitä litua tuli niin tavattoman paljon. Aaaaaaaah! Tämä voikin olla niin ihanaaaaaa... Emme välittäneet enää yhtään siitä mitä ulkomaailmassa tapahtui. Mitä sillä väliä, kun on tällainen dream bait alastomana vierellä TAATUSTI ainakin jonkin aikaa rauhallisessa paikassa. Mutta olimme olleet täällä jo yli yhdeksän tuntia, ja nälkäkin tässä alkoi tulla. Ensimmäisen kerran tuli mieleeni että poiskin olisi päästävä. Jätin Katin entiset salaisuudet väliksi rauhaan ja katselin mitä voisin tehdä. Hmm, tuossa lukee: hätätapauksessa, riko lasi. No rikotaan lasi. Kilinkilinkilin! No eihän tuo mitään auttanut, perkele! Entäpä sitten. Juu: Huudetaan apua. Karjuin kuin lapsileijona apua, että joku laittaisi hissin toimimaan ja rynkytin seiniäkin. Mutta mitään ei tapahtunut. Pieni pelon häivähdys käväisi mielessäni, jos kukaan ei tule tänne? Jos talo on otettu niiden vapauttajien haltuun pitemmäksi aikaa? En uskaltanut edes ajatella asiaa, vaan menin takaisin ikuisen onnen lähteeseen, siis Katin neljää kohdetta tarkkailemaan ja tunnustelemaan. Päivä kului. Tuli ilta ja yö. Jouduimme olemaan siis yönkin hississä ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Katia pelotti, mitä meille kävisi, juuri kun olimme pääsemässä onneen ja avioliittoon. Mutta mitään emme voineet tehdä. Tuli aamu. Ei muutosta. Päivä meni. Taas ilta. Yritimme huutaa apua niin kovin kuin mahdollista; kukaan tuli auttamaan. Katin olotila heikkeni nopeasti. Hänen veren sokeriarvot olivat tietenkin tippuneet alas, ja hän muuttui hyvin heikoksi. Kyllä minuakin heikotti, ilmakin kiersi niin huonosti tässä laitteessa. Jos emme pääsisi pois täältä hyvän sään aikana, olisi Katin kohtalo tuossa. Kului vielä kaksi päivää. Olimme yhä omassa yksityisessä vankilassamme. Kello oli 22.43 ja valmistauduin taas nukkumaan. Yritin kysellä Katilta hänen vointiaan, mutta en saanut mitään vastausta. Hänn hengityksensäkin oli niin heikkoa, että sitä tuskin kuuli. Tästä ei hyvää seuraa, ajattelin. Aamulla heräsin pakottavaan ristiselkääni ja kusihätään. Katsahdin Katia, joka makasi vierelläni aivan liikkumattomana. EI! Ravistin häntä. Ei mitään. Hän ei ollut selviytynyt edellisestä yöstä, vaan oli jättänyt luokseni vain kylmän, mutta vielä niin kauniin ruumiin. Mieleni meni aivan sekaisin, mutta yritin koota jotakin ajatuksiani yhteen kekoon. Laitoin kaikki vaatteet hänen päälleen ja nostin ruumiin seinän viereen makuulle. Nojasin hissin kulmaa vasten pää seinässä kiinni. En halunnut ajatella mitä oli tapahtunut, enkä sitä että minulla olisi sama kohtalo jos en saisi syötävää. Olisi edes lihaa, stroganoffia tai mitä vain. LIHAA!!! Voisinkohan ottaa palan Katia pahimpaan nälkääni? Omatuntoni kävi ytä kovaa taistelua kuin kaksinpelit Archonissa. Paha voitti hyvän. Tämän piti olla täysi hätätilanne. Taskussani oli linkkari! Mikä taivaan lahja se olikaan! Heitin sen ilmaan iloisena, miten se siinä oli mahdollista. Tein sen sen verran varomattomasti, että linkakri osui katossa olleeseen lamppuun, joka särkyi palasiksi. Tuli pimeääkin. HELL! Kytkin kuitenkin ajatustoimintani pois, ja otin ne äsken ruumiin peitoksi laittamani vaatteet pois edestä. Leikkasin ensiksi viillon Katin reiteen. Siitä on hyvä aloittaa, mietin. Tai, hmm, eikös ainakin teuraseläimillä pidä valuttaa veri pois, että joo. Niin teen. Viilsin syvän viillon Katin kurkkuun ja asetin hänen jalkansa seinää vasten ylöspäin. Veri roiskui ulos kovaa vauhtia ja jotenkin sain päähäni alkaa juomaan sitä. Hiukseni tulivat aivan verisiksi mutta en välittänyt enää mistään mitään. Kunhan olen vain hengissä, se on pääasia. Nytt verenpaine alkoi laskemaan sen verran että päätin leikata sen lihakimpaleen pois. Juuri kun olin saanut ison palan reittä irti, alkoi hissi liikkua. HELVETTI MITÄ MÄ TEEN MITÄ MÄ TEEN !!!!! Aloin mielipuolisena kieriskelemään lattialla ja koitin löytää edes ensimmäisen vaatekappaleen suojakseni. Mutta en kyennyt löytämään yhtään. Kohta ovi avautuisi. Tämä on loppuni. AARRRRRGH! UUUH! Mitä nyt? Avasin silmäni. Olin oman huoneeni lattialla, tippunut sängystä. Peitto oli aivan rytyssä ja tyyny jalkojen välissä. Se oli ollut painajaisunta!!! Katsoin kelloa. Voi jumalauta, noin paljon. Nopeasti ylös, pitää ehtiä ratikkaan! ------------------------------------------------------------------------- Tämä loppuosaa chatistani erään ipanan kanssa.. mutta mita pirua kimmojen kanssa pittaa tehda, MITA KIMMAT YLEENSA TEKEE ei mulloo hajuakaan? (kommenttini kysymykseen: aika kokematon, ei mitenkään pahalla, mutta ei hyvälläkään, joten vastata sopi mitä tahansa...) Ei tarvitse haistella, se on väärä tie. Jos kysyit mitä ne tekee silloin kun +niitä isketään, ja mitä sun pitää silloin tehdä: Kysyt (jos oot diskossa) aivan suoraan "Saanko luvan". Tuo tehoaa hyvin, vaikuttaa kohteliaalta mutta samalla siitä voisi myös päätellä että et ota täysin naama peruslukemilla tuota jos sen sanoon hmm siis KYSYVÄLLÄ äänensävyllä, ja otat valmiiksi käden eteen ottamaan kimmaa kiinni. Silloin on paremmat mahikset. Kimmat yleensä tekee mitä sä vaan haluat, eivät ne USKALLA käydä vastustelemaan, aluksi ainakaan. Sitten jos päätät lähteä diskosta pois, sanot että mennäänx jutteleen tonnevähän rauhallisempaan paikkaan tms. aivan vaan noin ja olet jo lähdössä, kyllä se tulee mukaan jos se ITSEKIN haluaa jotakin. Kun on ulos päässyt, pidät vain huolen että se on koko ajan käsi kädessä tai selän takana ja puhut mitä sylki suuhun tuo, kunhan ei heti käy kertomaan kaikkein karkeimpia juttujaan. Hyvä ehdotus olisi ottaa esille esim. Mun jutut bokseissa, ensin selität mikä boksi on (älä käytä sanaa Sysop, vaan boksin pitäjä..< sitä ei kukaan tajuaisi heti) ja sitten sanot jotakin mun jutuista ja käyt heti kertomaan jotakin. Kohta puhekontakti on AIHEENKIN osalta selvä!!!! 2 kärpästä 1 isku... Näin tein by the way yhdelle kimmalle Finnjetillä torstaina... kerroin suoraan Matola.txt:n... Ja sen jälkeen taisin kertoa nojoo ja sen fridaynkin sanoin ensiksi pientä porrastusta muistaen. Hmm, sitten kun tytön mielestä on liian myöhä, sovit HETI milloin tapaatte seuraavan kerran (mitä pikemmin sen parempi) ja joku VARMA tapaamiskohta ja aika (esim. Cupola : provinssirock <= jos liputkin on, ei kai sieltä voi pois jäädä). Sitten tyttö TAATUSTI haluaa etä vähän käyt lähentelemään sitä, eli hyvänyönsuukko vielä perään nin se ajattelee sua koko seuraavan yön.. WAU ZIIIIIS! siin olikin kunnon neuvot vienyt jo 24% muistista mutta kyyla kannatti, eikos voitaiskuule siirtya puhumis tyyliin kun tata on 'hiukka vaikee' siirtaa tohon mukavempaan paikkaan, kuule jos ma uppaisin tommosta juttua hiukka(siis mun tekemaa) oisko se hyvax? EOF