KOPSE.TXT --------- (C) 1989, All Rights reserved. Mahdolliset yhteydet eläviin henkilöihin ovat sattumaa. Oli jälleen tavallistakin tylsempi ruotsintunti. Ei siinä mitään, mutta kun siitä oli kaksoistunti ja opettajana Seinäjoen Lukion kau- hu, Rauha Maijala. No, tunnit menivät kädet ristissä pulpetilla is- tuen ja yrittäen pysyä mukana nk. opetuksessa. Kun kello soi toisen tunnin lopussa, tunsin suuren helpotuksen tunteen ja jännitys pois- tui kehostani. Vilkaisin vielä tunnin lopussa lukkarista mitä kau- heuksia loppupäivä tuokaan mukanaan. Vain Koposen historian tunti.. Hieno juttu ajattelin, sillä olin saanut suurella vaivalla tekemäni tutkielman eräästä historian henkilöstä valmiiksi ja tänään oli vii- meinen päivä palauttaa arvosteltavat tutkielmat. Asiasta pihalla oleville kerrottakoon hieman faktoja tästä histo- rianopettajastamme. Ikää siinä n.35, mustat hiukset jotka ulottuvat suunnilleen olkapäihin joka puolelta, siis vähän MakePeace-tyyliin. Yleisvaikutelma on siis näin päältäpäin sopivan opettajamainen, mut- ta parhain tuntomerkki hänessä on hänen puhetyylinsä, joka kuulostaa suunnilleen tällaiselta: "Nyt opettaja sanoo sinulle, miten sinun Petri-poika on tehtävä tutkielma!" Hip, eli lähes täydellistä kirja- kieltä, mikä sekoitettuna hänen ääneensä tekee siitä ennenkuulumat- toman ja varmasti mieleenpainuvan. Mutta, jotta tarinallekin jää si- jansa, niin jätän nämä pikkuseikat vähemmälle huomiolle ja keskityn pääasioiden kuvaamisen. Oli siis historian tunti, perjantain viimeinen. Jo nähtyään tutki- elman olevan yli 50 sivua pitkän, hän ylisti sitä sanoin, joissa ei luokan pokkanaolotaito enää pitänyt, mutta eihän hän sitä itse luon- nollisesti huomannut, joten ylistys tutkielman ihmeellisyydestä ja nerokkuudesta jatkui vielä muutaman minuutin. Koko lopputunnin hän sitten vilkuili minua ja yritti esitellä kykyään muistaa yli minuu- tin vanhat asiat ulkoa selittämällä kalvoissa olevia asioita, jotka hän oli lukenut kalvosta sitä asettaessaan, siinä kumminkaan pahem- min onnistumatta. Lopulta kello soi ja kouluväsymyksestä uupuneena kömmin muiden mu- kana ylös pulpetista ovea kohti, kunnes yhtäkkiä havahdun jälleen tuttuun ääneen: "Hei, voisitko sinä jäädä hetkeksi opettajan kanssa keskustelemaan sinun tutkielmastasi?" "Voi vattu..", ajattelin. Tot- takai minun oli jäätävä.. Kiinnostuin ideasta noin yhtä paljon, kuin eskimo, joka on voittanut pakastimen arpajaisista. Muut olivat jo poistuneet luokasta ja opettaja pyysi laittamaan oven kiinni, jonka päästin vahingossa tuuletuksen mukana paukahtamaan oikein kunnolla luokkoon. "Voi vattuterttu...", no ei se onneksi herättänyt opetta- jan mielenkiintoa, joten talsin pienen matkan opettajanpöydän taak- se hänen viereensä, jossa hän jo kiilto silmissä selasi tutkielmaani ja lupasi siltä istumalta siitä L:n (10:n) lukematta sitä edes läpi. Ehkä silläkin oli jokin merkityksensä, että olin tehnyt tutkielmani tekstinkäsittelyohjelmallani ja lisännyt sekaan grafiikkaa ym. jotka lopulta tulostin ulos post-script laserilla. Olin jo hienoisessa ekstaasissa tuosta uutisesta, vaikka osasinkin jo ennalta odottaa jotain tällaista. "Voi että, kun minä nyt menen ja näytän tämän muillekin opettajille...", yritin näytellä jotenkin kuuntelevaista ja pitää pokkaani kurissa, joka jo edellisessä histo- rian kurssissa oli ehtinyt turtua kaikelle mahdolliselle ja sen seu- rauksena pysyikin hyvin peruslukemilla. Mutta sitten tuli senkin sietokyvyn raja vastaan, kun lause jatkui: "Voi että, kyllä opetta- jan täytyy korvata sinulle jotenkin tämä!" Samalla hetkellä tunsin, kuinka hän siirsi vasemman kätensä lanteilleni ja hieroi hellästi voimistuvin liikkein kehoani siirtyen yhä alemmaksi kohti kriittisiä paikkoja. Ajattelin jo, että nyt se pimahti lopullisesti ja yritin saada suustani joitain järkeviä sanoja kuten, "Tota..ööh..niinku..", mutta hän keskeytti ajatukseni kysymällä: "Eihän sinulla vai ole kiire minnekään?" Sain vastattua jotenkin sekavin tuntein kieltei- sesti ja hän jatkoi hyväilyjään nyt jo hieman rohkeammin. "Ei helvetti. Nyt se sekos?..mutta seotkoon!", ajattelin ja uskal- tauduin itsekin laittamalla käteni vuorostaan hänen lanteilleen. Kun tapahtumasta ei tuntunut tulevan mitään kielteistä reaktiota työnsin vartaloni hänen kehoaan vasten. "Ei hemminki, antaako se naida!", tuli mieleeni ja painoin lantioni tiukasti hänen lantiotaan vasten. Hänen täytyi tuntea se seisokki, mikä housuissani oli, todella sel- västi, sillä tunsin itsekin elimelläni hänen ihonsa farkkujeni läpi. Hengitykseni oli jo muuttunut huohottavaksi, samalla kun huomasin sydämeni lyövän pian ylikierroksia. Samaa huomasin hänestäkin, kun hän siirsi käteni rinnoilleen ja alkoi itse hieromaan oikealla kä- dellään lahjettani, jossa tykyttävä elimeni yritti epätoivoisesti etsiä itselleen uutta elintilaa. Hieroin hänen pehmeitä rintojaan sellaisessa hurmiossa, etten pystynyt ajattelemaan enää mitään jär- jellistä, enkä kyllä ennen sitäkään. Hetken 'leivottuani' hän kes- keytti touhuni vienolla hymyllä ja siirtäen käteni pois hänen rin- noiltaan. Sen jälkeen hän meni istumaan opettajanpöydälle ja levit- ti hieman haarojaan sanoen: "Ota minulta sukkahousut pois." Sydämeni löi jo pitkälti toistasataa kertaa minuutissa, kun siirsin hänen ha- meensa hieman ylemmäksi, jotta saisin kiinni sukkahousujen yläpäästä voidakseni hitaasti vetää ne pois jaloista. Otin hänen kenkäsäkin pois, jotta saisin sukkahousut kunnolla irti jaloista. Lopulta riuh- taisin housujen ylänyöreistä ja vedettyäni sukkahousut kokonaan pois hänen jaloistaan, menin hieman lähemmäksi ja laitoin käteni opetta- jan jalkojen väliin. Tunsin siellä olevien pikkuhousujen olevan haa- raosastaan märän ja katsellessani opettajaani silmiin tein toisella kädelläni pyörittävää liikettä hänen haaroissaan. Hän hymyili ja al- koi välillä päästellä tahattomia pieniä voihkaisuja lähestyessäni pikkuhousujen lävitse emättimen yläosassa olevaa häpykieltä. Hetken hierottuani tunsin kosteuden lisääntyvän ja hän keskeytti jälleen puuhani siirtämällä käteni pois. "Nyt on sinunkin vuorosi.", hän sanoi. Nousin pöydälle hänen vie- reensä ja hän siirtyi vuorostaan lattialle. Hieman vapisevin käsin hän avasi housujeni vetoketjun ja löydyttäen vyötäni veti housut pois jaloistani. Pieni "Ooh"-voikaisu kävi hänen huulillaan nähtyään isonveljeni muodostaman 'teltan' alushousuissani. Vapina opettajan käsillä ei ainakaan hellittänyt hänen avatessaan 'julppini' ja ot- taessaan elimeni käteensä. Hän teki muutaman edestakaisen liikkeen esinahallani ja lopulta siirsi huulensa elimeni pään kohdalle ja nuolaisi varovasti sen päästä. Lopulta hän nuoli kerta kerralta roh- keammin upottaen jo terskani suuhunsa ja imien hiljalleen. Tartuin hänen päähänsä ja painoin sitä hiljalleen ottamaan elimeni aina vain syvemmälle ja kehoitin häntä imemään lujemmin. Niin hän tekikin, sillä aloin jo tuntea hänen imunsa syvällä lantiossani. Lopetin kui- tenkin hänen puuhansa siinä vaiheessa, kun alkoi tuntumaan siltä, ettei lastin lähtöön olisi enää pitkälti, nostamalla opettajani pään pois, jolloin kuului pieni 'Plurps' elimen joutuessa pois hänen suustaan. Nousin itsekin seisomaan ja otin vielä hänen pikkuhousunsakin pois ja siirsin ne tuolille. Hurmiossani nostin opettajani hameen korviin siirtyen tutkimaan tätä salaista laaksoa, minkä se kätki alleen. Siirsin pääni lähemmäksi ja menin polvilleni. Haistoin aluksi varo- vasti muutaman senttimetrin päästä karvoituksesta. Haju, joka muis- tutti lähinnä pissan ja kalatölkin avaamisesta syntyvää yhdistettä sai minussa aikaan hullun kiimantunteen, josta innostuneena painoin pääni keskelle tätä karvamätästä ja aloin imemään hurjalla vauhdilla kaikkea eteeni tulevaa. Kohta suussani maistui emättimestä lähtevät eritteet ja kosteus, mitkä vain lisäsivät muutenkin kiimaista tun- nettani. Kun olin imenyt kyllikseni (aika kauan), siirsin pääni pois opettajani haaroista ja nousin seisaalleni. Otin häntä toisella kä- delläni hänen kädestään kiinni ja vedin hänet mukanani makaamaan pöydälle, minä alle selälleni, hän taas päälleni vatsalleen. Huulemme kohtasivat nyt ensimmäistä kertaa ja kieleni leikki hänen suussaan ja ehdimme vaihtaa jo melkoisen määrän limaa, ennen kuin huulemme jälleen erkanivat. Opettajani veti alushousuni polviin ja nosti itse hamettaan ja takapuoltaan, toisen käden ohjatessa elimeni hänen koloonsa. Hän asetti terskani ulommille häpyhuulilleen ja pai- noi kehollaan elimeni hitaasti sisäänsä jääden hetkeksi istumaan sen ollessa kokonaan hänen sisällään. Sen jälkeen hän otti tukea olka- päistäni ja aloitti hitaan ratsastuksen. Päästessäni rytmiin mukaan aloin vastailemaan työntöihin työntäen sisään samalla, kun hän laski kehoaan ja vetäen pois hänen nostaessa. Onneksi olin aamulla ennen kouluun tuloa käynyt kepillisellä, joten sietorajani oli kasvanut jo sen verran, etten purkanut lastiani opettajani sisuksiin. Hänen ra- konsa oli väljempi, kuin ikäisteni tyttöjen, mikä johtuu varmasti siitä, että hän oli synnyttänyt. Tämä osaltaan auttoi siihen, ettei naiminen ollut ohi yhtä nopeasti, kuin muiden tyttöjen kanssa, joita olin ehtinyt testailla ennen häntä. Samalla aikaa, kun olimme työn touhussa, hän nousi enemmän pystyyn ja hieroi toisella kädellään rintojaan, samalla kun toinen käsi hyväili häpykumpua. Noin kymmenen minuutin kuluttua alkoi nivusissani tuntua pumppaa- vaa tunnetta ja tunsin, kuinka spermani purskahtivat emättimen poh- jalle valuen hiljalleen elimeni vartta pitkin pitäessäni sitä edel- leen siellä. Lopulta opettajani nousi hiljalleen ylös ja elimeni pulpahdettua lämpimästä uumasta pois hän levitti häpyhuuliaan ja näytti istualtaan, kuinka spermaa valui pöydälle hänen raostaan. "Syön kyllä pillereitä", olivat hänen ensimmäiset sanansa aktin jälkeen. "Hyvä niin", sanoin vuorostani. Puimme hiljalleen toisemme, jona ainaka huomasin pienen punan leviävän opettajani poskille. Ehkä hän ei hetki sitten vielä toiminut omien tunteidensa pohjalta, vaan antoi omien halujensa ohjata tekemisiään ja halujen tullessa tyydy- tetyiksi, hän tavallaan häpesi tekemäänsä. Kun olimme saaneet puet- tua itsemme toistemme pienoisella avustustuksella tuli nk. hiljainen hetki. En oikein keksinyt mitään järkevää sanottavaa, eikä ilmeises- ti hänkään, ennen kuin loin silmäykseni pöydällä lojuvaan tutkiel- maan. Hänkin huomasi sen katseestani ja otti sen käteensä ja loi hetken silmäyksen minuun sanoen tutkielmani olleen mitä loistavin ja virheettömin + mainiten muutaman muun vastaavan pikkuseikan. Onnekseni hän huomasi minun yrittävän keksiä mahdollisimman kohte- liasta tapaa poistua, joten hän ohjasi minut luokan ovelle, jossa annoimme toisillemme vielä jäähyväissuudelman ja lopulta poistuin ovesta ja sanoin häntä silmiin katsoen, "Kiitos.", poistuessani luo- kasta. Hän ei vastannut mitään, mutta ilmoitti jäävänsä vielä het- keksi luokkaan. Painelin suoraan loksulleni ja kokosin kamani, jotka olivat ainoat koko naulakossa ja lähdin pää täynnä sekavia pervoaja- tuksia kävellen kotiin. Tänä perjantaina ei ryypätty.