Koirani HuoraÄ1]


Useimmiten koirille annetaan sellaisia  mielikuvituksellisia
nimiä  kuten Musti ja Halli tai jotakin.  Minun koirani nimi
on "Huora".  Itse asiassa  Huora  on  hyvin  rassaava  nimi.
Tässä   eräänä  päivänä  ulkoilutin  Huoraa  ja  se  karkasi
minulta.  Käytin tuntikausia sen  haeskelemiseen.   Polliisi
tuli  kysymään  mitä  ihmettä  teen niillä nurkilla neljältä
aamulla.  Sanoin: "Etsin Huoraani.  Olen  huolissani  siitä.
Se  pääsi  pakoon  hihnastaan  ja on kolmetoistavuotias eikä
tunne tätä seutua." Juttu on oikeudessa ensi torstaina.

Eräänä päivänä kävin hakemassa Huoralle  veromerkkiä.   Vir-
kailija  kysyi  mitä  haluan.  Sanoin haluavani luvan Huoran
pitoa varten.  Hän sanoi haluavansa  myös  sellaisen  luvan.
Selitin, että tämä Huora on oikea koira.  Hän ei ollut kiin-
nostunut Huoran  ulkonäöstä.   Yritin  selittää:  "Ette  nyt
ymmärrä.  Minulla on ollut Huora kaksivuotiaasta asti".  Hän
epäili minun olleen melkoinen jätkä.

Kun päätin mennä naimisiin, kerroin papille haluavani  ottaa
Huoran  mukaan  vihkiäisiin.   Hän  pyysi  minua  odottamaan
vihkiäisten loppuun.  Vastasin: "Mutta Huora on ollut tärkeä
osa minun elämääni ja elämäntapaani on aina kuulunut Huora."
Hän sanoi, ettei halua kuulla  minun  yksityiselämästäni  ja
ettei  kirkollisesta vihkimisestä tule mitään.  Sanoin kaik-
kien vieraiden olettavan Huoran olevan  mukana.   Seuraavana
päivänä  tuomari vihki meidät ja sukulaiseni erotettiin kir-
kosta.

Otimme vaimoni kanssa koiran mukaan häämatkalle.   Kun  kir-
joittauduimme  motelliin, pyysin huoneen vaimolleni ja eril-
lisen   huoneen   Huoraa   varten.    Hän    katsoi    minua
epäluuloisesti ja kysyi kummassa huoneessa halusin itse nuk-
kua.   Vastasin:  "Ette  nyt  ymmärrä.   Huora  pitää  minut
hereillä koko yön." Ja hän vastasi: "Niin minutkin."

Kerroin kaverilleni esiintyneeni televisiossa Huoran kanssa.
Hän  ei  uskonut  minua.  Kerroin hänelle, että kyseessä oli
taitokilpailu ja hän ihmetteli miksen ollut  myynyt  lippuja
tilaisuuteen.

Kun erosin vaimostani kinastelimme oikeudessa  koiran  omis-
tusoikeudesta.   Sanoin:  "Herra  tuomari, minulla oli Huora
ennen kuin menin naimisiin." Tuomari kuiskasi minulle: "Niin
minullakin".    Kun  kerroin  hänelle,  että  naimisiinmenon
jälkeen Huora jätti minut, hän vastasi "Niin minutkin".

Niin, olen ollut vankilassa,  naimisissa,  olen  eronnut  ja
minulla  on  ollut  enemmän huolia siitä koirasta kuin ikinä
olisin uskonut.  Juuri pari päivää sitten menin  ensimmäistä
kertaa  tapaamaan psykiatriani joka kysyi mistä kenkä puris-
taa. Vastasin: "Huorani kuoli ja jätti minut yksin.  On kuin
olisin   menettänyt   parhaan  ystäväni  ja  olen  nyt  niin
yksinäinen".   Tohtori  neuvoi:  "Kuules  nyt,  me  molemmat
tiedämme, ettei huora ole miehen paras ystävä.  HANKI ITSEL-
LESI KOIRA!!"

--------------------
   Ä1] Alkuperäinen artikkeli  (My  Dog  Sex)  löytyy  verk-
kolehdestä Nutworks News September 1985, Issue 1, Volume II.
Vapaasti suomentaneet Jaffa ja Hannu-Matti.

-- 
Hannu-Matti Jarvinen, Tampere University of Technology, Finland
Project EAST - European Advanced Software Technology
hmj@tut.fi, hmj@tut.uucp, hmj@tut.funet (tut.ARPA is not the same computer).