KIIMA.TXT vol.2 -------------------- By: John Holmes - No nähdaan. Sanoin Jarkolle, kun lopetin puhelun. Olimme sopineet hänen ja Maken kanssa - joka oli hänen broidinsa - lähtevämme erääseen Helsinkiläiseen ravintolaan ottamaan kuppia ja juhlistamaan poikamiespäivieni uudelleen alkamista. Olin juuri edellisenä päivänä pistänyt välini poikki entisen muijakaverini kanssa ja olo oli varsin vapautunut. Syy minkä takia olimme välimme katkaisseet oli yksinkertainen kyllästyminen, mutta kahden vuoden yhteisen rinnakaisolon jälkeen mieli oli silti ehkä kumminkin haikea.. Naukkailin kotona ostamiani pohjaviinaksia ja mietiskelin syntyjä syviä, kun ovikello soi. - Moi, sanoivat Jarkko ja Make kuin yhdestä suusta. - Älä nyt ole enään noin myrtyneen näköinen vaan pistä usvaa putkeen niin kyllä se siitä - Noh, kyllä mä tästä selviän, enköhän mä raflasta löydä jonkun lohdun tuojan. - No toi on miehen puhetta. Eiköhän aleta dokaamaan. Siinä sitten otimme viinaksia ja kuuntelimme poppia ja keskustelimme siitä, että saako Jarkko ostettua kaveriltaan autoonsa 2.0 litrasen myllyn vai ei, ja ym. tämän tyylistä small talkkia. Humalluimme hyvää tahtia, joka ainakin minun kohdallani selittyi enemmänkin nautiskelu nopeudestani, kuin viinan määrästä. Siinä yhdeksän aikoihin päätimme, että nyt alkaa olla aika lähteä. Tilasimme taksin, koska mielestämme ei ollut mitään järkeä lähteä millään dösällä leikkimään, ja kun rahaakin oli, koska olin juuri samana päivänä saanut palkan. Taksi tuli, ja lähdimme viettämään iloista perjantai iltaa niinkuin suurin osa nuorisosta yleensäkin tekee. Taksikuski vittuili meille siitä, että tossa kunnossa ette taida mihinkään juottolaan enää päästä sisälle, johon vain totesimme, että kyllä tosi ammattilainen pääsee kunnossa kuin kunnossa mihin vaan. Saavuimme ravintolaan, jossa tuttu portsari juuri oli heittämässä asiakasta ulos. - Terve - Terve, sulle näköjään tuli jo näin alkuillasta bolemiikkia? - Jooh, jotkut ei sitten osaa olla riehumatta, mutta kai mä voin luottaa siihen, että toi Jarkkokin on tällä kertaa kunnolla? - No enköhän, Jarkko vastasi jo varsin sammaltavalla äänellä. Jarkolla oli tosiaankin paha tapa alkaa riehumaan kannissä. Viime kerralla hän oli takonut yhden hemmon sairaalakuntoon ilman mitään järjellistä syytä, siitä hyvästä hän oli saanut puolen vuoden porttarin. Tämä hänen riehumisensa oli johtunut siitä, että hän käytti hormoneja saadakseen lihaksensa kasvamaan paremmin ja niitten kanssa viina laukaisee hemmossa lähes mielipuolisen reaktion. Itse olen yleensä aika rauhallinen, mutta silloinkun suutun aivoissani pimenee täydellisesti, enkä pysty enää kontrolloimaan tekojani. Maksoimme narikan ja menimme sisälle, siellä oli aika paljon tuttuja hemmoja joitten kanssa heitimme huulta ja kyselimme kuulumisia. Kun olimme selvinneet tästä pakollisesta sessiosta haimme baari- tiskiltä juomisia ja istahdimme pöytään väijymään tilanetta. Siinä sitten istuimme jonkun aikaa ja kävimme aina välillä joraamassa. Olin jo heti tulostamme lähtien kiinnittänyt huomioni erääseen blondiin, joka istuskeli viereisessä pöydässä kaverinsa ja jonkun kundin kanssa. Ajattelin että tässä saattaisi nyt olla se niin sanottu saumani saada sitä kaipaamaani -lohduketta-. Mutta ajattelin aluksi pysytellä taka- alalla ja katsoa oliko kundi mahdollisesti tämän muijan jätkäkaveri. Siinä sitten istuimme vielä jonkun puoli tuntia, ja sitten aivan yhtä äkkiä Jarkko sai päähänpiston mennä lyömään ohi kävellyttä neekeriä päihin. Neekerillä ei pienemmän koonsa puolesta ollut mitään mahdollisuutta vankkarakenteisempaa Jarkkoa vastaan. Niinpä tämä kaatui maahan. Portsari säntäsi paikalle: - Mitä helvettiä sä jätkä meinaat? Enks mä sanonu sulle että kun tuut tänne näin niin oot iisisti, nyt ala painumaan täältä näin ettei tarvi heittää ulos! - No okei, mutta toi vitun mutiainen kyllä alotti.. katotaan miten sen käy sen jälkeen kun päästään täältä ulos! - Hei Pete, mä lähden ton Jarkon messiin ja tsiigaan ettei se tee mitään typeryyksiä sillä on jo nyt haku päällä. Make sanoi mulle. - Jep, mä jään vielä tsiigailemaan tänne. - Moi, äläkä unohda sitä muijan hakemista. Make iski silmää mulle mulle merkitsevästi. - No en kai nyt unohda! Moi! Oli sekin näky kun Make roudas puolta pitempää broidiansa pois joka ei meinannut pysyä millään jaloillaan. Suuntasin baaritiskille ja huomasin, että tämä aiemmin jo näkemäni blondi oli yksin istumassa baaritiskin vieressä. - Hei! Miks noin masentunut ilme? Kysyin. - Kaveri hävis johonkin, tai kai se lähti roudaamaan kundiansa kotiin, kun se oli aika kännissä. - Aijaa, munkin kaverit just lähti tossa äsken menemään, kai näit? - Joo, se isompi kaveri niputti sen nekrun. - Joo, se on aika arvaamaton kun se saa viinaa päähänsä. - Sä oot sitten täällä ihan yksin? - Joo, tai en enää nyt kun tapasin sut. - Heh, en minäkään enää.. Tämän viimeisen sanansa hän sanoi varsin painokkaasti. Ja ajattelin mielessäni, että siitä vaan Pete, vanhat adoniksen taitos on tallella. Menimme siitä sitten istumaan pöytään ja juttelimme niitä näitä. Minulle selvisi mm. se että tyttö oli nimeltään Niina ja asui Espoossa aivan kuten minäkin hän oli suomenruotsalainen. Näinä yhdentyvän euroopan aikana en juuri paljoa piitannut moisesta pikkuseikasta vaan jatkoin syvempää tutustumista tähän neitoon joka oli kerralla pistänyt elämäni korttipakan uusiksi. Siinä jossain vaiheessa kysyin, että uskaltaako noin kaunis neito lähteä näin ronskin uroon kanssa tanssimaan jolla on vielä kaiken lisäksi tuollaisia kavereita. Tähän hän vain hymyillen vastasi, että kaipa sitä nyt sitten tämän kerran uskaltaa.. Jorasimme siinä sitten ensin muutaman nopean biisin, kunnes dj kuulutti: - Siinä olikin nopeitten osuus vähäksi aikaam, ja nyt HITAAT! Kumarsin Niinalle. Ja lähdimme hitaitten pyörteisiin tunsin hänen kuuma vartalonsa tuntui oikein yllytävän käsiäni lähtemään pienelle tutkimusmatkalle hänen vartaloonsa. Sormeni tutkivat hänen nuoren vartalonsa muotoja jotka tuntuivat täydellisimmiltä mihin olin ikinä törmännyt aikaisemmin. Hengityksemme tuntui yhdistyvä ja ennenkuin ehdin kunnolla tajutakkaan olimme jo suudelleet. Hänen kätensä haroivat pitkää vähän mopahtavaa hiuspehkoani. Ja vasta vuoroisesti ahmin silmilläni hänen vartalonsa kauneutta. Tanssimme itsemme aivan piippuun, ja menimme takaisin istumaan: - Mihinkäs lähdetään jatkoille? Kysyin - Enmä tiedä, mutta mulla on kyllä kossupullo ja tuolla narikassa, tai oikeestaan se on Katjan, mutta kun se ei muistanu pyytää sitä multa takasin kun se lähti. Mutta en mä tiedä se on oikeestaan sen. - No ei se mitään ostetaan sille uus pullo tilalle. - No en mä tiedä.. - Kuules, mä en siedä vastaväitteitä nyt otat vaan sen narikkalapun kauniiseen kätees ja lähetään menemään ja juodaan kossu pois jaloista ja mä maksan sulle sitten siitä ja käydään tossa samalla hakemassa snägäriltä plandiksia. - No okei sitten, täytyy vaan sit maksaa sille maanantaina takasin. Lähdimme siitä sitten menemään. Pyysin pokea tilaamaan taksin joka saapuikin sitten ja evakuoiduimme takaisin Espooseen. Ajattelin että näin lämpimänä yönä voisimme kävellä purtsin poikki meille ja vaikka matkalla pysähtyä johonkiin hörppäämään ja ties mitä tekemään.. Jäimme pois purtsin kohdalla ja lähdimme kävelemään sitä pitkin istuimme siihen purtsin varteen istumaan ja naukkailemaan. Juuri kun suutelimme kiihkeästi niin yhtä äkkiä Niina löi kätensä rintaani vasten. - Mikä hätänä? Kysyin. Hän ei vastannut vaan näytti kalpealta. Käänsin päätäni ja näin takanani pilottitakkisen korston jolla oli ns. kauriinmetsästäjä pipo päässään. En ehtinyt tajuta mitään saman tien sain maiharista päähän. Jäin makaamaan maahan. Kuulin Niinan sanovan: - Toi jätkä yritti raiskata mut! Hyvä kun Rane tulit! Toi jätkä yritti RAISKATA MUT! Niina huusi lähes hysteerisenä. - Voi vittu nyt se jätkä kuolee!! Hän huusi. Sillä hetkellä kun kuulin Niinan sanovan nämä sanat: - SE YRITTI RAISKATA MUT! Päässäni pimeni, joskus aikaisemmin olin lukenut Alibista, että joku rikollinen oli kuullusteluissa sanonut, että kun se ja se oli tehnyt sitä ja sitä hänellä oli nuppi himmentynyt, olin nauranut moisille. Että kaikkea ne roskalehdet kirjoittavat, mutta sillä hetkellä itselleni kävi sillä tavalla. Se tuli tulvahduksena tajuntaani näin vain silmissäni Niinan, Ranen ja Merjan. Tajuntani täytti halu tappaa. Kaivoin povaristani kokoontaitettavan perhosveitsen. En enää ollut oma itseni kuin huumaatuna näin kuinka Rane hidastetuin liikkein tuli minua kohti väistin viime hetkellä hänen suunnaltaan tulleen potkun. Ja sitten se tapahtui: Iskin Ranea mielipuolisen raivon vallassa perhosveitselläni jonnekin keskivartalon tienoille. Hänen silmissään kävi hämmästänyt ilme ja hän koukistui kaksinkerroin tästä huumantuneena löin häntä lisää ja lisää kunnes hän kaatui maahan. Huusin hänelle äänellä joka ei enää ollut omani saatanan hintti nouse ylös niin vittu mä silvon sut! Rane ei enää noussut. Käänsin hänet selälleen. Hänen suusta tuli verta ja hän korahteli oudosti. Hänen silmänsä olivat vääntyneet tuskaiseen asentoon osoittamaan mielipuolisuuden uhriksi joutuneen viimeistä tyhjää katsetta.. Niina kirkui vierellä: - Vitun hullu sä tapoit sen! Sä tapoit sen! RANEEE! Hänen äänensä kaikui pimeään yöhön ja sitä seurasi hysteerinen itku- kohtaus. - Saatanan huora! Huusin Niinalle ja löin häntä nyrkillä kasvoihin. - Vai yritin mä raiskata sut! Kato! Siinä sun sankaris makaa nyt kuolleena maassa! Se ei nouse siitä enää mihinkään! EI MIHINKÄÄN! Noh Niina ota nyt sankarias jaloista kiinni ja auta mua roudaamaan se tonne pusikkoon tai sä pääset hyvin äkkiä sinne missä toi Ranekin nyt on! Robottimaisesti Niina tarttui ruumista jaloista ja yhdessä kannoimme sen pusikkoon. Peitin sen lehdillä samalla tarkaillen Niinaa ettei tämä pääsisi livistämään. Urakkani suoritettuani kävelin Niinan luokse ja sanoin hänelle: - Mikä vitun svenska talande bättre folkke säkin luulet olevas, mutta nyt kun toi yx häiriö tekijä on hoidettu tieltä pois niin nyt voimme jatkaa siitä mihin jäimme.. Tämä oli Niinalle liikaa ja hän sai väkivallan puuskan ja alkoi takomaan minua rinnuksiin. Tartuin häntä kurkusta kiinni ja puristin hän rauhoittui sanoin hänelle samalla hivellessäni hänen poskipäätään vielä verisellä perhosveitselläni: - Kuules kultsi, että nyt on semmonen juttu että jos sä vinkaset vielä yhdenkin sanan tai päästät edes yhden äänen niin vittu mä silvon noi sun kauniit kasvos semmoseen kuntoon, että edes patologisella laitoksellakaan ei ole semmosia, tajuutsä! Niina nyökkäsi. Vedin hänet syliini ja samalla suudellessani häntä leikkasin hänen paitansa keskeltä halki siten, että Niinalla ei ollut enää mitään yläruumiin peittona. Hänen nänninsä liehuivat kevät tuulessa kiihottavimmalla tavalla mitä ajatella saattaa, enkä voinut vastustaa kiusausta olla puraisemasta. - Auuuh! Niina voihkaisi - Turpa kiinni! Imin hänen kaulaansa kuin viimeistä päivää jättäeni jälkeeni mahtavan fritsun. Hurjassa mielentilassani päätin jättää kaiken turhan lepertelyn sikseen ja siirtyä suoraan toimintaan. Kiskoin Niinan pitsiset pikku- housut pois ja työnsin sormeni pitkälle hänen yllättävän tiukkaan vaginaansa. - Eix sun kundis antanut sulle koskaan? - .. - VASTAA! - Kyllä se.. - No nyt leikitään, että sä oot vielkäin neitsyt. Avasin perhosveitseni jälleen, ja pyöräytin sitä Niinan vaginassa, sillä seurauksella, että sieltä alkoi vuotamaan verta.. - No nyt on paljon parempi! - Vittu sä oot hullu! HULLU! - Pää kiinni vitun lutka! Läppäsin Niinaa täydellä voimalla silmään sillä seurauksella, että hänen silmänsä muurautui kiinni. Hänen hiljaisen voihkintansa saattelemana työnnyin häneen sellaisella voimalla joka jättäisi pommikoneenkin toiseksi. Rytmikkäästi ruumini nousi ja laski Niinan voihkiessa tuskaisesti, en tiedä johtuiko hänen voihkimisensa työnnöistäni vai siitä että hänen vittunsa oli aivan verille viillelty, mutta joka tapauksessa se kiihotti minua aivan hullun lailla. En tarvinnutkaan enää paljoa vaan tulin voimalla, ja sillä hetkellä tunsin kohoavani jopa tähtien tasolle, mutta paluu sieltä tapahtui liian nopeasti ja kiitokseksi äskeistä löin jälleen täysin voimin Niinaa kasvoihin jonka kasvot muistuttivat lähinnä enää veristä paakkua, kuin ihmiskasvoja. - Huora! Siinä sitten vähän aikaa lepäilin Niinan päällä ja ajattelin mielessäni, että en millään voisi jättää Niinaa henkiin. Juuri kun tunnustelin veistä taskustani tunsin vihlaisevan kivun rinnassani, nousin pystyyn ja näin, että veitseni oli isketty syvälle omaan rintaani. Tajusin, että Niina oli päättänyt kostaa kaiken minulle. Otin kolme askelta taaksepäin ja sitten voima katosi ruumistani. Lysähdin maahan ja näin Niinan tuijottavan epäuskoisen näköisenä minua. Tunsin elämänvoiman pakenevan ruumiistani ja kaiken korinan keskeltä sain vielä sanottua: - Niinaa.. Niinaaaa.. Kuolema saapui, se ei tuntunut enää pahalta vaan ainoastaan sairaalla tavalla kiihottavalta vähä vähältä ruumiin toimintoni sammuivat ja lopulta kaikki mustui. Kuolema oli saapunut lailla kylmän pohjoistuulen jättäen jälkeensä kaksi hyvää vauhtia kylmenevää ruumista..