--- Proffa Cupola matkalla ruotsimaahan --- Niin, ruotsiin oltiin lähdössä. En olisi sinne muuten mennyt, mutta laivamatka ja halvat viinakset kiinnostavat minua sen ver- ran, että piti silti lähteä. Kuljeskelin terminaalissa ja tark- kailen ihmisiä, etsien jotakin hyvännäköistä blondia matkaa aja- tellen. Eipä ollut onni suotuinen, kaikki olivat vähän lihavia, joiden alle ei ole hyvä jäädä, tai muuten vain epäkiinnostavia. No, kai siellä laivassa sitten löytyy jotakin, mietiskelin ja annoin rullaportaiden kiidättää minua ylös lipuntarkastukseen. Täällä olikin paljon enemmän väkeä. Teroitin katsettani, ja vot: Mikä yksilö! Mitkä muodot! Tunsin sydämeni lyöntitiheyden kiihtyvän, kun katselin tuota vaaleaveristä, ihanteellisen muo- toista kaunisvartaloista ja -kasvoista tyttöä. Hän oli matkassa ilmeisesti yksin, koska kukaan hänen vierellään ei näyttänyt hänen matkatoverin näköiseltä. Samalla kun jono eteni, katsoin hartaasti tuota luomakunnan suurimpiin saavutuksiin kuuluvaa muodostelmaa. Nyt hän meni sisään, äh, ja katosi näkyvistä. Kiilasin jonoa melkoisesti ja ryntäsin hänen peräänsä. Tavoi- tin hänet kohtapuolin. Jäin 'vakoiluasemiin' muutaman metrin hänen taakseen. Katselin noita vaaleita hiuksia aivan kuin ne olisivat olleet jo minun, kun hän otti avaimen receptionista. Hänen hyttinsä oli samassa kerroksesa kuin minulla, ei, samalla käytävällä. Katsoin avaimen numeroa, 6212. Sehän on tuolla, mi- hin tuo kaunokainen on kävelemässä. Ryntäsin päätäpahkaa eteen- päin ja saavutin tytön. Sanoin moi, ja kysyin voinko auttaa hy- tin etsimisessä. Sain vastaukseksi hymyilevän hymyn, joka oli pudottaa minut kanveesiin. Esittelin itseni Proffaksi ja kysyin missä hänen hyttinsä oli. Numero 6213. Glup, viereinen hytti! Tyttö sanoi olevansa Kaija, mutta häntä kutsuttiin Kaisaksi. Saavuimme hytteihimme. Sanoin Kaisalle, että hän voisi tulla 'vierailulle' hyttiini, matkakaan ei rasittaisi. Voinhan mä tul- la, sanoi Kaisa myöntävästi. -Milloin sopisi? -Sanotaan 3 mi- nuutin päästä, vastasin. -Lopeta... pitää ensin vaihtaa vaattei- ta ja purkaa matkatavarat ja........ -Ok, puoli tuntia. Päästiin siis sopuun. Menin hyttiini, ja kävin ensitöikseni wc:n puolella täyttämässä laivan vesivarastoja. Tällekin tulisi vielä käyttöä, tuumiskelin pidellessäni munaani tähdättynä laariin. Ajatuksiini tulivat Masterin jutut boksissani. Ei kai nyt silti... no katso- taan... Laittelin itseäni kuntoon, eli kampasin harvinaisesti hiukseni. Pitihän tässä olla tyylikkään näköinen, vaikka ei se oikein sovi imagooni. Kelloni ajanotto näytti, että oli kulunut 28 minuuttia ja 42 sekuntia. Eikö Kaisa tulekaan, aloin epäilemään. Yritin kuunnella mitä Kaisa teki laittamalla pääni seinään kiinni. Mut- ta eipä se paljon auttanut, se oli wessan seinä... Kuljeskelin hermostuneena edestakas huonetta. Jo 29.17! Nyt! Kuului oven kolahdus, sieltä hän tuli! Nyt hän koputti ovea! Verenpaineeni nousi yli tulvarajan, kun menin avaamaan ovea. Kaisahan se siel- lä. OOOOHHH! Miten kaunis hän saattoikaan olla! Turkan tusinat! What a body! Kaisa oli pukeutunut vaaleaan hameeseen ja vaalean- siniseen silkkiseen paitaan. Hänen pitkät, vähän kiemuraisetkin hiukset olivat todella ilo silmälle. Kaisa astui sisään. Hymyilin hänelle ja kehuin hänen kaunista ulkonäköään. Siihen hän vain nauroi ja sanoi että eihän sitä ryysyissäkään tuleman pidä. Istuimme pöydän ääreen ja katselim- me ulos saaristoa. Puhuimme aluksi vain yleisistä asioista, sää oli pilvisen tuntuinen ym.. Kello oli melkein 7. Sanoin, että voisimme lähteä yhdessä kiertelemään laivaa. Tunsin voitonrie- mua sisimmässäni, kun tyttö suostui siihen ja sanoi tulevansa ilomielin kanssani. Menimme aluksi kannelle ulos ja istuimme aurinkotuoleille. Mutta koska oli vähän tuulista, emme olleet siinä pitkää, vaan menimme takaisin sisään. Päätimme mennä syö- mään alakartteen, ei mitään turhanhienoa siis, vaikka budjetti- ni olikin pienentynyt, koska oli tullut harrastettua kaukopuhe- luita viime viikolla. Istuimme vastakkain pehmeille penkeille ja aloin saada itseni vakuuttuneeksi että Kaisasta tulisi vielä paljon iloa... Tilasimme chatobriaania ja valkoviiniä, alku- ruuaksi vielä jotakin ihme kanalientä.Koska alakartessa oltiin, oli täällä orkesteri, joka ei huonompaa vielä ole nähnyt. Väkeä oli meidän lisäksemme n. 7 muuta, tuolla vastakkaisella sivul- la ravintolaa. Päätin antaa vähän rohkaisua orkesterille ja ta- putin kovaäänisesti kun heidän kappaleensa oli loppunut. Mikä vaikutus sillä oli muihin. Ne 7 muuta kävivät pienen turbovii- veen jälkeen myös taputtamaan, ennen tätä he olivat olleet ai- van hiljaa. Nauroimme yhteen ääneen Kaisan kanssa, kun bändi kiitti kohteliaasti valtavista suosionosoituksista. Söimme ja joimme ruhtinaallisesti ja huomasimme sen jälkeen laskunkin olevan sen mukainen. Tök, tök, paras kai maksaa. Huh huh, myös Kaisan lasku. Mutta kaipa se olisi sen arvoista. Läh- dimme tax free - myymälään ostamaan vähän nautittavaa ja pala- Lukekaa Proffan tekoja seuraavassa messussa... simme hyttiini. Istahdimme sängylleni vierekkäin jo paremmin toisiimme tutustuneina. Korkkasin kaksi Carlsbergiä ja heitin korkit hienossa kaaressa roskakoriin. Aloimme päästä todenteol- la juttuun kiinni ja Kaisa kyseli 'harrastuksiani'. En voinut olla kertomatta boksini hienoja kirjoituksia, päästiin nääs tällä tapaa itse aiheeseen. Kaisa hymyili kertomuksilleni ja sanoi että tapaisi mielellään niiden juttujen kirjoittajan. Mitä mitä, ei kai hän käännä päätään minulle. Korkkasin Kaisal- le toisen Carlsbergin ja itselleni kolmannen. Siirryimme aihee- seen numero 5. Sain tietää vähän Kaisan taustaa ja että hän on kotoisin Helsingistä. Tunnustin itse olevani sellainen pikku landepaukku Seinäjoki-Citystä Suur-Suomesta. Mutta kerroin et- tä siellä ei ole susia, mitä nyt poroja naapurissa. Huijaa, alkoi känni painaa väkisin päälle. Kummallakin. Pää- timme lähteä diskoon pitämään vähän tanssimaan ja lisää ryypis- kelemään. Käsi kädessä kuljimme ensin hissiin ja valitsimme kerroksen 0. Syvyyksiin päästyämme totesimme diskon olevan to- della ankea paikka, mutta piti kai kestää. Paikka oli täynnä alaikäisiä, ja tanssilattia oli täynnä muijia. Menimme ensiksi yhteen reunapöytään janoamme sammuttamaan. Vähän ajan kuluttua kysyin Kaisaa tanssimaan. Ne soittivat ekaksi jotakin paskaa musiikkia, mutta kyllä se välillä aina parani makuni rajoihin. Melu oli kyllä sellainen, että ei paljon puheesta väliksi. Katsoimme vain toisiamme kuin toisen parasta odottaen. Kello vierähti yhteen ja tuli ilmoitus että ipanat ulos täältä ja ne saa jäädä jotka todistavat jotenkin olevansa maagisen rajan ylittäneitä. Jo tuli tilaa, ja saimme rauhassa nauttia illasta. Kaisa sanoi ettei enää millään jaksanut tanssia, joten menimme takaisin pöytään. Tilasimme vielä parit annokset ja juttelimme TODELLA vapaaluontoisesti. Kumpikin oli melkoisessa humalassa joten juttu luisti hyvin. Lähdimme n. puoli kolme pois paikasta ja suuntasimme matkamme takaisin hyttiin. Tällä kertaa Kaisan hyttiin. Jatkoimme juontia ja aloimme olla kyllästymispisteessä kemiallisesti ajateltuna. Kävin ehdottamaan että menisimme nuk- kumaan (' '), mutta eipä näyttänyt onnistuvan. Joten päätin an- taa hänelle vielä kunnon tujauksen lisäainetta ja odotin kunnes se alkoi vaikuttaa Kaisaan. Kysyin uudestaan yhteistä 'nukku- mistamme' ja siihen hän suostui. Olimme jo väsyneitä ja aloimme riisua hiljalleen. Hups, sinne menivät housut, hops tuonne pai- ta. Kaisa pysyi tahdissa mukana. Joo nyt lähti vielä sukat ja aahh vielä viimeiseksi alushousut. Paljastin itseni samaan ai- kaan kuin Kaisakin ja katselimme toisiamme. Kaisasta kuvaus: vaaleat hiukset, kauniit kasvot, rinnat isot pituuteen ja ko- koon nähden, vau mitkä hedelmät. Alaspäin mentäessa tulivat vastaan ruskeahkot karvat, joita tietysti kauimmin ihailin. Sa- mantapaisen reportaasin teki myös Kaisa minusta, huomasi huo- kailevan munani kipristelevän tuskaantuneena odottamiseen. Mitäs sitä ihmettelemään, hyppelehdin sammuttamaan ison valon ja kömmimme vuoteeseen. Otimme ensiksi mukavan ratsastusasennon ja tunsin kuinka rustoni alkoivat jähmettyä Kaisan hellävarai- sessa käsittelyssä. Hän kutitti aivan penikseni päätä. UUUHHHH! Yritin kipristellä mutta ei se onnistunut. Tauti! Samalla kun Kaisa rytmillisesti teki edes-takas-liikettä, katsoin hänen isoja rintojaan. Vaihtelun vuoksi vaihdoimme asentoa ja ehdotin 69:ä. Jeke jeke, siitä vaan. Kävi jo Kaisakin voihkimaan kun painoin pääni hänen karvoihinsa ja vähän työstin niitä. Jat- koimme tätä muutamia minuutteja, kunnes Kaisa tuntui todella olevan saanut tyydytyksensä. Nyt viimeiseen vaiheeseen. Esilei- kit olivat ohi, ja tunsin kuinka lasti oli valmiina syöksyyn. Kokeneesti painoin penikseni Kaisan vittuun ja tein pari edes- takas-liikettä Kaisan avustuksella. Ai jai, nyt nyt se tulee. Vatsalihakseni jännittyivät kuten koko muukin kehoni. LAUKAISU! Huaaahhhhh! Ruiskista! Potenssiin 4. Jo helpotti. Voi onni ja autuus. Pysyimme paikallaan vielä aimo tovin ennen kuin vedin kyrpäni pois ihmisten ilmoille. Halasimme toisiamme karvat toi- sissaan kiinni ja koimme lähes yhtä makoisia hetkiä kuin äsken. Vihdoin emme enää jaksaneet pysyä hereillä vaan nukahdimme on- nellisina siihen samaan sänkyyn vierekkäin. Mutta emme pitkäksi aikaa. Joo, cirkka parit tunnit. Laiva saapui Tukholmaan. Herä- simme herätysmusiikkiin ja nousimme ylös. Puimme vaatteet pääl- lemme. Kysyin, jos voisimme tavata illalla jossakin niin jat- kettaisiin hauskanpitoa. En kyllä juurikaan uskonut että Kaisa tulisi, vaikka sovimme että tapaisimme Vellamon ravintola Culi- narin edessä. Päivä kului kaupunkia kierrellessä. Gäyskentelin Ringvägenin tavarakaupassa. Sieltä astelin kuninkaanlinna pällistelemään kuin pahainen turisti. Kansallismuseoon en sentään mennyt. Mutta gröna lundissa kyllä kävin kääntymässä. Ja tietysti siel- lä vanhassa rappeutuneessa kaupungissa, oli muuten tosi tylsä paikka. Kaupungissa välttelin tietoisesti keltatukkaisia ruot- salaispoikia, jotka käyttävät huulipunaa. Tänne saisi se sante- ri tulla asumaan, mietin, saisi yhtä älykästä seuraa. Saataman Hååkkanit ja Olofit, sais painuu vittuun, tai perseeseen. No, menihän se päivä tukholmassakin. Kävelin nyt jotakin siltaa pitkin Silja Linen terminaaliin. Mielessäni pyörivät edellisen yön tapahtumat ja toivoin hartaasti että näkisin Kaisan tapaamis- paikassamme. En kyllä mitenkään voinut uskoa, ei ne yleensä tule toistamiseen. Mutta parempi katsoa ja tehdä sitten viisaammat päätelmät. Terminaalissa oli valtavasti väkeä. Menin talletuslo- keroiden luokse hakemaan veskaani. Ai mitä veskassa, no eipä ai- nakaan yöpukua. Laitoin sinne tuliaistavarani (nautintoaineita), ja käppäilin istumaan johonkin. Hitto jotakin eläkeläis-vammaisia tulossa laivaan, niitähän on ainakin kolmekymmentä samassa ryh- mässä. No, ei kai ne pahaa tee kun menevät heti hyttiinsä ja käy- vät nukkumaan. No niin, nyt päästiin lähtemään laivaan. Yritin katsella väkijoukkoa, siinä toivossa että näkisin Kaisan, mutta eipä osunut silmiini. Laivaan päästyäni menin suoraan hyttiini, ja vaihdoin vähän vaatetta. Ja kampasin hiukseni. Sitten lähdin suoraan treffipaikallemme. Tai en aivan suoraan. Kävin pelaa- massa Pole Positionia. Otin harjoitusradan ja ajoin samalla tyylillä kuin tavallisesti, tuloksena paalupaikka. Ilmalaiva purjehti ruudun yli ja moottorit kävivät ulisemaan. Jihhhuuu, menin kärkeen! Mitä helvettiä, mistä noita autoja aina ilmes- tyy jo ensimmäisen kierroksen aikana eteen, on tää niin epärea- listinen peli. Mutta nyt piti mennä sinne ravintolaan. Kiipesin portaita ylös ja näin, kuinka Kaisa tuli ravintolan eteen samaan aikaan. IHME! Voi hitto! Annoin hänelle suukon ja lähdimme yhdessä matkaan. Ensin menimme tax freehen ja sain yhden 20-vuotiaan hakemaan mulle Bagardia, Kossua ja yhden kartongin. Toisen ostin itse, maihariin kun tulee ne merkinnät. Ei, en itse polta, ne ovat vain tuliaisia muille. Tyytyväisinä ostoksiimme kävelimme tasatahtia hyttiini. Pakkasin juomat kassiini. En kaik- kea, elefantit jäivät vielä 'tähteeksi'. Kaisallakin oli saman- lainen patteristo, joten tässähän tuli kiire niitä tyhjentämään. ---- kahden tunnin kuluttua ---- Olo oli kuin tyytyväisellä ruotsalaishomolla, vaikka en olekaan homo. Kaisa lepäsi sylissäni ja hyväilin hänen rintojaan. Puhuim- me kauniita, vaikka en uskonut sellaiseen pystyväni. Mieleeni tu- li yksi suomalainen biisi, sen sanat 'ja lattialla seisoi puuvil- lainen vyö' & 'ja he lausuivat toisilleen kauniita sanoja'. Nimi taisi olla 'Poikarakkaus'. Älkää tehkö liikoja johtopäätöksiä.. Niin, alkoi Kaisa sulaa käsiini. Eli matkan tavoite oli kohta hanskassa. Juotin hänelle välillä elefanttia, kaksi osaa Kaisalle ja kolme minulle, oli mottoni. Emme välittäneet poistua hytistä ollenkaan enää, sillä emme voi- neet erota toisistamme. Eikä Kaisasta olisi ollut mihinkään enää lahtijäksi, oli jo melkoisen puhki. Tuli mieleeni yksi tyyppi, joka oli Finnjetillä luokkaretkellä. Oli varannut mukaan viini- pullon. Joku kysyi pieniä huikkia, mutta tämä vaan siihen että 'Emmä voi antaa, ei täst riitä ku yhelle' => jätkä joi tyhjään vatsaan ja sammu punkkaansa ennen kuin ilta oli edes alkanut. Ja muut oli tietenkin hankkineet viinansa laivalta. Mutta asiaan. Riisuin Kaisan vaatteet, ilman että hän PANI VAS- TAAN. Katsoin vesi kielellä hänen ruumiinmuotoaan, karvojaan ja rintojaan. Hyväilin häntä joka puolelta kehoa. No mutta toimeen vaan, mitäs tässä vitkastelemaan. Riisuin itseltänikin tarpeet- tomat vaatteet ja tein seuraa Kaisalle. Kaisa sanoi että hän ha- lusi että tekisimme samantapaista kuin viimeksi ja jotakin vielä päälle. Päätin aloittaa sormihieronnalla. Voi voi, olipa sillä- kin tehoa, jäykistyi siinä samassa munanikin. Annoin palaa täy- sillä ja jatkoin Kaisan käsittelyä jollakin sivukyykyillä. Kaisa asettui kyljelleen jalat levällään ja itse menin takanapäin kyykkyyn. Well, teki höböä. Ja esitys jatkui: työnsin pääni Kai- san jalkojen väliin. Ensiksi vähän suutelin sitä, ja käsilläni koettelin karvojen olemmassaoloa. Sitten siirryin hapyhuulien käsittelyyn. Tästä ne muutkin tykkäävät, ajattelin ja imin Kai- san persettä sen yläpäästä. Sitten siirryin toiselle puolelle ja keskityin karvapehkoon. Kaisa kääntyi toistepäin ja suutelin hä- nen karvojansa. Ja mussutin suussa ja nuoleskelin minkä ehdin. Lurps... Kaisa voihki onnesta. Työnsin vielä näytöksen päätteek- si kaksi sormeani Kaisan perseestä sisään ja pyörittelin ja runkkasin niitä niin, että Kaisa melkein parkui. No, nyt se lop- pui. Helpottuneena Kaisa makasi siinä ja menin hänen viereensä. Mutta mitäs nyt. Kaisa sanoi että haluaa antaa äskeisen takai- sin. En voinut tietenkään kieltäytyä, vaan annoin vapaat oikeu- det hänelle. Kaisa hyökkäsi oitis venähtäneen penikseni kimp- puun. Hän aloitti käsittelyn hinkkauksella lopettaen juuri sil- loin kun tuntui että pamahtaisi. Sitten Kaisa otti kiinni kivek- sistäni ja veti ja kutitteli ja hyväili niitä. VOIIIIIHHH! En koskaan ennen ollut kokenut mitään sellaista. Esitys jatkui. Kaisa siirtyi nuolemiseen. Kielenpäällä hän kosketteli peniksen päätäni, joka oli revetä onnesta. Sitten hän laittoi kivekset suuhunsa. Arka paikka! Jos olisi ollut kaunaa, olisi varmasti puraissut! Mutta ei puraissut. Kivekset palasivat maailmaan yhä yksinä kappaleina. Mitäs nyt! Kaisa otti penikseni kokonaan suuhunsa! Suihin!!! Niin, oikein arvasin. Pohjustus oli ollut ainakin loistava! Tunsin kuinka esinahkani kosketti Kaisan kita- lakea ja kuinka suoneni jalannivuksissani pullistuivat. Kaisa teki voimakasta rytmikästä edes-takas-liikettä. Hänen ham- paansa koskivat välillä putkeni puoleen väliin. Paine nousi no- peasti kuin potenssikäyrä. Tunsin, kuinka nesteet aikoivat jo tulla, mutta Kaisa jatkoi vain leikkiä. Nyt tulee... JATAMMM!!! Sperma ruiskusi Kaisan suuhun. Hän auttoi tuloa vielä imemällä. Eikä sylkenyt saamisiaan pois, vaan nieli ne!!! Miltähän hänes- tä tuntui! Ainakin minusta niin hyvältä että olisin voinut an- taa itseni ympärileikattavaksi. Huh, kaikkea sitä tulee ajatel- tua, ei saa olla liian lyhytnäköinen. Lopun yötä käytimme sänkyä sen sekundääriseen tehtävään, eli nu- kuimme autuaasti toisiamme pidellen. Kukko kiekuu! Siis herätys. Olipa vaikea nousta, väsytti niin tajuttomasti. Mutta eihän sitä voinut laivaankaan jäädä vaikka olisi tehnyt mieli. Kaisa meni hyttiinsä pakkaamaan ja vaihta- maan kuteita. Sovimme, että tapaisimme terminaalissa vielä vii- meisen kerran. Löysimmekin toisemme ihmisjoukkojen seasta. Kaisa sanoi, että voisin tulla hänen luokseen milloin haluaisin. Lupasin saman. Ero oli kuitenkin edessä. Oli jäähyväissuukkojen aika. Tietoise- na siitä, että emme ehkä enää kuitenkaan tapaisi, suukkomme kes- ti yli 10 minuuttia. Sitten hyvästelimme ja Kaisa hävisi näkö- kentästäni. Lähdin mietteliäänä kävelemään bussiin. Olin aivan lumoutunut Kaisaan. Bussissa näin unta hänestä. Päästyäni himaan n. seitse- män aikoihin oli taas aika vähän järjestää boksia. Ja Masteri soitti... ------ Lisää voi kysellä numerosta 964-132 222 -------