__________________________________________ | MINX.TXT | | ________ |__ | |__ | (c) Master Miner. All rights reserved. |__ | 03.05.90 - 11.10.90 |__ | |__ | Omistettu kaikille John Lennonin |__ | kuuntelijoille ja ihailijoille. |__ | |__ | Tekstiä saa levittää ainoastaan |__ | elektronisessa muodossa *täysin* |__ | alkuperäisenä. Tekstissä ei ole |__ | tahattomia virheitä, joten ei edes |__ | korjauksia, kiitos. |__ | |__ | Lisää löpinää löydät tiedostosta |__ | (c)master.txt. |__ | |__ | Alkuperäinen koko: 38888 tavua. |__ | |__ ____________________________________________ __________________________________________ HUOMAUTUS: Tämä teksti ei sisällä mitään järjellistä, informatiivista, saati sitten tavallista tietoa. Pelkkää jupinaa vain ja mielikuvitusta yhdistettynä lifeen. Minx istuskeli betoniporsaan päällä ohikulkevia ihmisiä katsellen. Oli lämmin ilma, joskin hieman kosteaa. Maassa oli lammikoita äskeisen sadekuuron jälkeen ja ihmiset hyppivät niiden yli roiskutellen vettä näyteikkunoihin. Tyttö odotti kaukaista sukulaistaan Heiliä, joka oli Minxin serkun miehen anopin tuttava. Minxin pitäisi ajaa Heili muutamien kilometrien päähän motelliin ja pitää tälle seuraa iltaan asti. Kellon viisarit osoittivat loivasti vielä ylöspäin iltapäivää. Betoniporsas odotti. Heili tuli paikalle väärästä suunnasta. Hän oli pukeutunut vaaleaan, melko läpinäkyvään hameeseen, jota koristi kirkkaanpunainen vyö. Vyö hoikensi vartaloa ja sai tytön muodot näyttämään miehien mielestä lähes jumalan aineellis- tumalta. Hänen sirot säärensä johtivat kevyisiin puukenkiin, kellertävänväriset hiukset lainehtivat tuulessa valtoime- naan, välillä koko näkökentän riistäen. Tällä välin minä olin käynyt kaupassa ostamassa välipalaa kahdelle kissalleni, siis banaania ja litran jäätelöä. Helle puri kissojakin, joten heille piti antaa jotakin jäähdyttä- vää. Itse nieleskelin omatekemääni vodka-tuoremehu-paukusta tekemääni mehujäätä, joka tuntui sulavan suussa hetki hetkeltä paremmin. Kävellessäni 20 tuuman laattoja pitkin näin vasemmalla juttelemassa kaksi ikäistäni tyttöä, joista ainakin toisen nimi oli mielestäni Heil tai Heili. Tytön muodot saivat minut hymyilemään innostuksesta ja päätin jäädä norkoilemaan muutaman metrin päähän lätäkön toiselle puolelle, näyteikkunaan nojaten. Minx ja Heili näkivät jonkun Y-paitaan ja shortseihin pukeutuneen kävelijän pysähtyneen heitä tarkkailemaan. Minx ei sietänyt, että tuo ihminen katseli vain Heiliä, joten tyttö ehdotti poislähtöä. Minä pelästyin kuulemastani, koska olin jo hyvää matkaa ihastumassa kumpaankin tyttöön. Kävelin tyttöjen ohi ja kysäisin heidän aikeitaan. - Ai katsos vaan, et malttanut pysyä erossa meistä ? - Tietty olisin, mutta koska tuo kuusenlatva häiritsi silmä- kulmassani, piti tulla teitä huastamaan. - Voisithan sä tarjota meille jäätelöt... - Öää, hei, sitähän mulla on jo mukana. Oikeastaan ne oli tarkoitettu kissoilleni, mutta kyllä tekin kelpaatte... mihin mentäis? Minx kertoi motellista. Heili varasi huoneen ja sai kutsut- tua meidät sisään. Jäätelö oli jo puoliksi sulanutta, aivan kuten minäkin. Kastelin käteni mahdollisimman kylmään veteen ja kosketin varovasti kasvojani. Tuntui hyvältä. Kosketel- lessani kovaksikuivuneella froteepyyhkeellä tahmaista naamaani näin edessä olevasta peilistä, että Heili oli tulossa lähelleni. Käännyin huolimattomasti ja silmäni osuivat samalla Heilin rintoihin. Rintoihin? Huomasin, että Heililtä puuttui toinen rinta kokonaan! Mielssäni punastuin, mutta heitin tekstiä: - Mitä noista jäätelöistä enää, sulaneet ovat pirut. Mennään tuohon lähipaariin tuopille ? Perushaluni olivat vallanneet mieleni. Minx kuuli epämiel- lyttävän kovaäänisen tuulettimenkin kaaosmetelin seasta lauseeni ja hän innostui ajatuksesta. Oli tämäkin päätöntä ryntäilyä paikasta toiseen, ihmettelin. Kuljin joukon kärjessä, tytöt tulivat vierekkäin takanani. Baari ei ollutkaan yhtä epäoikeutettu kuin luulin; A-oluttakin myivät. - 3 mahdollisimman pitkää, maksan samasta. - Tarjoatko sä meillekin ? - Oho, tosiaan. Tarjoilija, 2 lisää..ok, ei sitten. Henkilökunnan ovesta astui punahiuksinen, vaaleaihoinen tyttö. Sydämeni vavahti - sehän oli Milla! Täälläkö hänen piti olla tarjoilijana ? Tunsin kohta alkavat syytökset pettämisestä niskassani, mutten voinut karatakaan. Aloitin tunnustellen keskustelun: - Moimilla! Kato mitä löysin kadulta... Milla oli hetken hiljaa, eikä tiennyt, olinko tosissani vai oliko tuo pelkkä Heikki-vitsi. Esittelin hieman häkelty- neille Heilille ja Minxille Millan, tyttöystäväni. Milla ei tykännyt etenkään Heilin vaaleista hiuksista, joten hän ilmeisesti sen takia päätti sanoa hei vain Minxille. Nimi-ihmettelyjen jälkeen päädyttiin siihen lopputulokseen, että Minx ON harvinaisempi nimi kuin Millan vasen nimi. Minä otin toisen oluen. Milla lätkäisi laskuksi 25 markkaa / tuoppi ja olin kuulemma jo yhden pitkän jälkeen mahdottoman kännissä, eikä minulle enää myytäisi. Halusin tarjoilijan. - Millon sulla loppuu vuoro ? - ½ 7. - Saanko olla vastassa. - Et. - Miksen. - Sä oot tyhmä. - Väärin arvattu, en ole. - Ootpas, ihan tyhmä. - Nöhverö. Tuun silti. - Nööö. - Etkö tykkääkään musta? - E. - Ei sitten. - ÄLÄ MENE. - Miksen. - Mä tykkään susta. - Et sanonut äsken niin. - Sanoinpas. - Sanoit, että et tykkää musta. - Mä tarkoitin päinvastaista. - ARGH. Minx ja Heili unohtuivat, koska jouduin keskittymään sanan- vaihtoon Millan kanssa odotetun intensiivisesti. Mitäköhän illasta tulisi, Millalla oli ketsuppitauti, eikä häntä sen takia juurikaan raaskinut naida. Edellisellä kerralla tuh- rittu tyynykin muistutti vielä verenluovutuksen epäsiis- teydestä sängyssä. Ehkäpä suuseksiä. Jäin odottamaan. Aikaa oli vielä pari tuntia. Seurasin liikennevaloja, jotka olivat menneet rikki. Tytöt olivat kadonneet. Liikennevalot näyttivät alituisesti punaista, joka suuntaan. Jonot pitenivät ja vähitellen niiden päät hävisivät koivunlehtien taakse. Huvitti. Halvalla. Mitenköhän lämmintä merivesi olisi parhaillaan. Huomenna olisi jo juhannuksenviettoon lähdettävä. Järvihän mökin läheisyydessä vain oli, mutta merestä olin kiinnostunut, olisi voinut lähettää Kartsalle laskutehtävän, paljonko Suomessa tarvitaan lisää lämmitystehoa muskeliveneisiin kylmän veden takia. Mutta ei. Istuin kuuman asfaltin vastatehdyllä pinnalla. Takapuoli oli aluksi lämmennyt, mutta nyt vain aurinko saattoi kurkottaa säteensä minua hivelemään. Olut oli vielä äsken kuplinut ulos epäesteettisinä röyhtäisyinä. Tuli kusihätä. Jouduin metsään. Kävelin Hopan kanssa hiekkatietä, joka tosin oli aivan sammaloitunut ja sentin välein oli tiputettu neulasiakin tunnelmaa kohentamaan. Tehtävänämme oli saada aikaan metsäpalo. Siksipä otin tulitikkuaskin ja raavin kilpaa Hopan kanssa palavia tikkuja mättäille tuhoa tekemään. Onni oli huono - vaikka metsä oli rutikuiva pitkän sateettoman kauden jälkeen, ei mikään tahtonut palaa. Eteemme tupsahti baseball-kenttä, jossa oli harjoitukset meneillään kahden hintelävoittoisen joukkueen välillä. - Ei me tässä voida sitä paloa aloittaa, nuo tulisivat kuitenkin heti sammuttamaan sen. - Olet oikeassa, vaan hitto mä heitän ainakin yhden! Raapaisin huolimattomasti tulitikun ja heitin sen Hopan olan yli karheikkoon. Kuului ja näkyi humahdus. Metsä syttyisi palamaan? Ei, se sammui välittömästi. Olimme oikeassa. Kävelimme yhä tiheämmäksi käyneessä metsässä. Saavuimme muutaman minuutin ponnistelujen jälkeen hiekkakuopalle, jota enää ei käytetty sen alkuperäiseen tehtävään. Paikalla oli mehiläistarha, tosin ei aivan tavallisen sellainen. Yhdyskunnat oli sijoitettu 90° väärin suunnattujen peltisten siksak-kattolevyjen päätyihin. Koska maasto oli vaikeakul- kuista, päätimme kiivetä levyjä pitkin ylöspäin muutamia metrejä. Mehiläiset muuttuivat kuvitelmissani ampiaisiksi ja se sai kummia väreitä aikaan ylävatsassa. Ryömin eteenpäin, enkä huomannut, kuinka olin jo pienessä tunnelissa kömpimässä kohti tuntematonta. Tunnelin päättyessä näin, että olimme tulleet tietenkin luumuille omistetulle pesupaikalle. Arviolta aarin kokoisen huoneen muodosti muutaman metrin korkeudesta lähtevät porrasmaiset tasot alaspäin. Alimmalla tasolla oli portsari ja emäntä, ylimmän tason reunasta valui tasaiseen tahtiin vettä ja luumuja. Tietenkin. Hoppa kysyi portsarilta, mitä meidän piti tehdä täällä. Koska näiden kahden välillä tuli pientä sanaharkkaa, muistutin vihjailevasti, että osaamme tehdä portsarinhävit- tämistempun tarvittaessa. Otin avutonta miestä jaloista kiinni ja Hopan avustuksella työnsimme hänet yli laidan. Emäntä muistutti meille, että meidän piti siivota huone - siis käydä harjoilla läpi jokainen taso ylhäältä alaspäin ja lopuksi syödä kertyneet luumut. Löysin pari harjaa ja muutaman hetken ähellyksen jälkeen kyllästyin kaivelemaan nurkista löytynyttä mömmöä, jolloin taas Hopan avustuksella heitimme emännän liukumäeksi muuttuneesta tunnelista ulos. Hyppäsimme perään. Miellyttävän pehmeän laskun jälkeen oli tarkasteltava tilannetta - mitä nyt tekisimme. Katselin ympärilleni. Vasemmalla näkyi luonnottoman tiheä musta ja synkkä metsä, tosin matala sellainen. Edessä kaukana näkyi peltoja ja oikealla isohko kukkula, jonka päällä ei kasvanut mitään. Sinne meidän piti mennä. Matka osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi. Etäältä katsottuna kukkula oli loiva, mutta jouduimme käyttämään kaikki käsilihaksemme ja hampaamme, jotta pääsimme ylös seinäjyrkkää rinnettä. Lopussa kiitoksenkin on tapana seistä aivan kuten muutkin. Pääsimme huipulle. Näimme, että horisontista lensi suoraan ylitsemme matalalla hävittäjä- lentokoneita. Ne tulivat parin kilometrin välein, melko äänettömästi. Viimeinen kone ei ottanut horisontin tasoon katsoen lainkaan korkeutta ja se tipahti kukkulan alarinteeseen kovalla rytinällä. Juoksimme heti katsomaan tätä unenomaisesti lentänyttä yritelmää. Olikohan lentäjä kuollut? Koneesta ei todellakaan ollut jäljellä enää kuin palasia isolla alueella. Lentäjän löysin kyllä ohjaamosta ja nostin hänet varovasti pinseteillä kannolle lepäämään. Uteliai- suuteni voitti ja oli pakko mennä ohjaamoon. - Hoppa, laita toi siipi paikalleen, tää näyttää ihan lentokelpoiselta! Lentokone oli nyt kuin uusi. Hoppa ehdotti. - Lähetään lentämään! - Emmä tiiä, sehän vaati lennonjohdon myöntämän luvan. - Comoon, ei täällä ketään oo. - Ok. Lähdetään. Painoimme vihreätä nappia, jonka vaikutuksesta kone nousi nopeasti ilmaan ja kaarsi aikaisemmin näkemälleni pellolle. Ruis oli jo puitu - oliko jo näin myöhäinen syksy? Koneen laskujalat olivat jo valmiina - kuin strutsin jalat! Teimme taidokkaan pomppulaskun ja vielä kun jalat jarruttivat jo ilmassa aloitetun juoksun, olimme onnellisesti maan kama- ralla. Läheinen ilmailuklubi, josta olin nähnyt pitkän aikaa sitten jo mainoksia unessa, antoi harjoituslentoja aloitte- lijoille. Halusimme mekin ilmaan, mutta emme päässeet - nousuun tarvittaisiin heliumilla täytetty ilmapallo ja sitä meillä ei ollut. Minua kiukututti. Omenat valmistuivat puissaan. Päätin yhteistuumin Nonstopin ja Hopan kanssa lähteä omenavarkaisiin. Nonstop ei viime tipassa tosin päässyt mukaan, mutta kyllä kahdestaankin selviäisimme. Matkasimme vuoroin autolla, vuoroin kävellen. Näin ensimmäiset makoisat omenat vasemmalla puolella tietä. Omenapuu suorastaan houkutteli otettavaksi! Keräsin tusinan mehukkaita hedelmiä parempaan talteen ja jatkoimme matkaa. Sadan metrin kävelyn jälkeen meillä oli taskut täynnä kannettavaa ja vatsat jo puolikipeitä. Tulimme tien päähän. Edessämme oli uusi omakotitalo. Piha oli ihan normaali, pari fillaria oven edessä sai Hopan ajatukset siirtymään omenista uusiin kulkuvälineisiin. Ennen kuin kunnolla ehdin tilannetta tajuta, oli Hoppa ottanut ikkunalaudalta uunituoreen raparperipiirakan ja lähtenyt cruisailemaan fillarilla pitkin pihaa. Tästäkös kalabaliikki alkoi; isäntä näki touhumme ja tuli ruman näköisenä huutamaan meille ja herjaamaan etenkin Hoppaa varkaaksi. Minä pudistelin päätä ja sanoin, ettemme olleet mitään pahaa tehneet, vaikka Hoppa samaan aikaan tarjosi minulle jo kolmannen palan piirakkaa. Isäntä otti toisen pyörän allensa ja alkoi jahdata Hoppaa. Minä katsoin rallia näiden keskellä ja ehdotin, että lähtisimme pois. Olin juuri menossa autolle, jolloin tajusin, että en voisikaan mennä siihen - isäntä näkisi, millä autolla olin tullut ja voisi näin rekisterikilvestä saada selville henkilöllisyyteni! Lähdimme pyörällä karkuun, mutta isäntä oli jo luovuttanut. Siksi menin takaisin autoon. Kun avain oli työntynyt virtalukkoon, saapui virkavalta paikalle neljällä isolla maijalla ja kahdella pienellä. Olimme kiikissä. Poliisit piirittivät meidät ja alkoivat kuulustella Hoppaa. Sanoin Hopalle, että alan puhemieheksi. Hän suostui ja oli hiljaa. Selitin poliisille, että ME emme suinkaan olleet tehneet mitään pahaa, sen sijaan isäntä oli omenavaras. Kytät juoksivat taloon noutamaan isäntää, joka kiroili kovasti tilanteen tajuttuaan. Yritin samaan aikaan piilo- tella niitä muutamaa omenakiloa, jotka hädin tuskin mahtuivat takkini sisälle. Seurasin poliisien touhua: ne alkoivat leikkiä piirileikkiä ja laulaa. Poliiseja oli ainakin kaksikymmentä meitä vastaan, mahdoimme olla suuren luokan rikollisia. Häivyimme. Nonstopilla ei ollut pitkään aikaan ollut rahaa, nyt hän sen sijaan kylpi valuuttatulvassa. Tapahtui niin kuin olin jo odottanutkin - hän leikkautti hiuksensa pottamaiseksi. - Kato vaan, viimeinkin sait rahaa leikkistä varten! - Joo, no mä nyt kävin vähän leikkaamassa, kerrankin jäi yli palkasta. - Nii. Edellisestä kerrasta olikin jo neljä vuotta. Päässä pyöri tällä hetkellä vain joitakin kappaleita. Kelpo pojat olivat jääneet jo taakse, taas oli aika rytmittää Kolmatta Naista ja etenkin sitä seinää, joka oli vahvempi taloa. Yritin aikaa odotellessani ryhtyä kirjailijaksi - kädessä oli keltainen mainoskynä, reisien päällä oli A4- ruutupaperiarkkeja sata kappaletta. Istuin autossa. Vaaleanpunainen taivas hohti taustalla, kun harmaammat pilvenpalaset leijuivat ohitseni. Niiden takaa tuli vain lisää pilviä, tai pilvien seassa myös lintuja. Nuo linnut lepattivat epämääräisen näköisinä, eivätkö ne tienneet, minne mennä. Odotin yksinäisenä rakastajaani, joka varmasti tuosta taivaan ovesta kohta tänne putoaisi. Menolippu oli jo ostettu. Huomasin syöttäväni komentoriviä terminaaliin, päästä sisälle Hopan systeemiin. Onnistuin, mutta linja katkesi. Lähdin Tavastialle. Sinä iltana minua pommitettiin. Jalkojeni alla räjähti kaksi erittäin voimakasta latausta, jotka eivät ihme kyllä vahingoittaneet minua, mutta lensin kullakin kerralla mielettömän korkealle ilmaan. Pahinta oli, etten lainkaan tiennyt, kuka minua pommitti. Salapoliiseilu oli nyt paikal- laan. Sain Hopalta vinkin, että tiesin liikaa jonkun tyypin asioita. Minä en tiennyt, mitä olisin tiennyt. Päätin vii- Saana lähteä pois Espalle ja käydä Hopan purkissa kylässä. Purkki olikin Espalla. Tuo jättiläismäinen, neljäkymmentä metriä korkea siilo oli Hopan purkki. Alaoven yläpuolella oli pehmeämuotoinen, vasikanpäätä muistuttava, valurautai- nen, luotaan poistyöntävännäköinen logo, jonka ali minunkin oli kuljettava. Kiersin portaita muutaman minuutin ja pääsin ylätasanteelle. Nyt tajusin, mihin tämä tila tarvittiin - keskellä siiloa oli GIF encoder, joka kömpelyytensä takia tarvitsi jättiläismäisen ympäristön - sitä paitsi tämän päällä oli vielä analogisesti toimiva, juoksupyörällä varus- tettu kone, joka laski vauhtiin päästyään hitaasti, mutta varmasti piin likiarvoa äärettömiin. Halusin nähdä, että tuo pitäisi myös paikkansa. Hoppa sanoi, että voisin pyöräyttää vauhtipyörän liikeeseen, jolloin jäisimme makuuasentoon tarkkailemaan ikkunaruudulle heijas- tuvaa tulosta. Minuutin jälkeen olimmekin jo saaneet ihail- tavaksemme ainakin 7 numeroa. Kyllästyin koneen hitauteen. Kiertelin purkkia alaspäin ja pääsin vihdoinkin ulos. Unohdin kysyä niistä pommeista. Yritin päästä purkkiin sisälle, mutta sain ikkunaruudulle ilmoituksen, jonka mukaan minulla ei ollut purkkiin pääsyä! En kai minä twittejä ollut saanut, pirulauta!? Ymmärsin nyt, mistä oli kyse - Hoppa oli pommien takana - tämä piti siis kostaa. Mutta ennen kuin olin ehtinyt omaan purkiini, oli tarina onneksi jo lopussa ja olin päässyt mekaanikoksi loistoris- teilijään. Viikonloput ovat muodostuneet viralliseksi tavaksi rienata pitkin pääkaupunkiseutua. Minä, vanha röpöttäjäpaskiainen ja Nonstop, pääsimme kerrankin olutta siemailemaan. Neljän Kallen jälkeen olo oli nousuhumalajohteinen, eikä meitä enää otettu liftilläkään kyytiin. Joraamiset jalkavammaisen kanssa jäivät sille illalle, seuraavana päivänä näimme jotakin hassua bussipysäkkiin raapustettuna: O U T O K U M P U P O I S C H I L E S T Ä Miksei mieluummin Kessiä tai Eestiä, hihhuloin. Jalatkin olivat jo kipeät kävelystä ja bussitkin näkyivät olevan näkymättömiä. Olin taas kotiutunut, käynyt viikottaisessa suihkussa ja aamulla Millan vieressä. Kyynärpää kolahti tuoppiin, joka kaatoi pienemmän lasin aiheuttaen pienen kilahduksen kammioomme. - Joulu tuli! - AARGH! Pilvissäliitelijä, unelmoija, romantikko, ruusunpunaiset kalvot silmien edessä, epärealistinen, haikailija, tuntei- den orja, läps läps ja tiidu tiidu, tämä oli minun tyttöni. - Mut ku se tuli! Minulla oli nälkä. Annakin oli muuttunut edellisenä yönä minua 15 cm pitemmäksi ja tuo kaksimetrinen teini-ikäinen tyttö näytti suorastaan ylivoimaiselta edessäni, kun jut- telin hänen kanssaan pihakäytävällä. Katikin oli kasvanut minun pituiseksi. Tämän oli oltava painajaista, mutta ei. Se tuntui hyvältä. Minulla oli pullo viinaakin kädessä, sitä paitsi viereisen talon Kainulaisen naapurin autokin oli räjäytetty petroliammuksella. Kainulaisen sängylle, joka oli siististi petattu autotallin eteen, ei ollut käynyt mitenkään ja siitäkös tämä vanha juoppo oli mielissään. - Tiedättekös pojat, että KIRKAS viina auttaa reumaan! Teki mieli olla masentunut, sillä nälkä yltyi ja keittiön haju ei ollutkaan pelkkää mielikuvituksen tuotetta - vanha kahvinsuodatin härskiintyneine kahvipuruineen oli saanut kuulaan homekerroksen päälleen ja kolme viikonvanhaa Car- rolsin paperipussia pöydällä eivät nekään ilmaa juuri puh- distaneet. Tuntui yököttävältä avata vielä roskiksenkin ovi. Sieltä paljastui taas Voileipäsopin käytetyt voilei- vänkuljetuspakkaukset, joiden sisällä oli vieläkin van- hempia kahvipuruja. Miksei kukaan siivoa täällä? Milla soitti ja kertoi varanneensa porealtaan saunoineen illaksi meille. Punainen ja lämmin. Hihhuloimme saunaan, heitin pari löylyä ohi ja kiljaisin kuumaa seinää ja sitten altaaseen. Saunaan. Altaaseen. Saunaan. Altaaseen. Porinaa. Teki mieli naida porealtaassa, mutta Milla pelkäsi veden saastuvan. Sen sijaan sain yhden meriitin lisää elämänkokemuslistalleni. Joinhan Lapin Kultaa sukelluksissa veden alla. Kylläpä saattoi olut maistua HY- VÄLTÄ! Olin taas mökillä. Autokilpailuthan oli jo ajettu ja tänään leikkisimme kankailla. Millan pimppikarvathan olivat jo kasvaneet edellisestä sadonkorjuusta niin paljon, että ne piti leikata taas. Kävin puuhaan innostuneena, enkä leik- kauksen tuoksinnassa huomannut, että karvat muuttuivat vähi- tellen hapsutetuksi mustalaisen hameeksi, jota nyt leikke- lin. Mikään ei onnistunut tuona yönä. Soitin Millalle töihin. Hän oli syrjäyttänyt entisen toimi- tusjohtajamme ja leikki Reginan ohella rinnoilllaan. Regina ei tosin ollut Regina, vaan sen korvike Se! tai SinäSinä. Istuin taas Häpylän kesäterassilla. Nonstop kääri korvalaput ylleen ja vajosi mietteisiinsä, hiukset lievässä huminassa lepattaen. Muovituoppi ei maistunut, mutta olut kylläkin. Keksin keinoa saada lisää rahaa. Jos joisin Nonstopin kanssa joka päivä 10 tuoppia halpahintaista olutta á 16,50 mk kalliin maksaessa á 23,30 mk, tulisi jokaisella kierroksella säästöä 13,60 markkaa - illassa siis 136 markkaa. Näillä rahoilla ostan sitten keskiolutta 27 pulloa ja myyn ne illalla kauppojen sulkeuduttua kahdeksan markan kappale- hintaan, jolloin olen käärinyt voittoa yhdestä ryyppyillasta yli 217 markkaa. Viikkoansioni olisivat siis 1500 mk, ja voisin jatkaa nykyis- tä päivätyötäni! Laskeskellessamme suunnattomia voittojamme ja katsellessani aina silloin tällöin sisälle terassille pyrkiviä ihmisiä näin arvaamatta Minxin tulevan Heilin kanssa tuopille! Nousin ylös tuoliltani ja kiiruhdin käytävälle heidän eteensä. Tytöt näkivät minut: - MOI MASTER !!! - Heipä hei - tulkaa tohon pöytään istumaan, jookosta? Olisi just sopivasti kaksi paikkaa vapaana juuri teille..? - Tullaan vaan, mutta tilataan ensiksi oluet! Ryntäsin takaisin paikalleni siemaamaan vielä melko täyttä tuoppiani. Nonstop oli nähnyt rytäkän ja tytöt, eikä hänellä ollut mitään vaikeuksia tunnistaa tyttöjä vuolaiden puhei- deni perusteella. - Minx ja Heili tulevat tähän pöytään !! Kerroin innoissani. - Tää on ihan ykkösjuttu! Helvetin hieno homma! - Älä.. Toi vaalea on sitten se Heili, jolta ... Tiirasimme intensiivisesti tyttöjä, jotka sirosti tunkivat muiden ihmisten läpi väliimme (istuimme päittäin). Rinki oli valmis. - Tässä on Nonstop, en ole varmaan teille kertonutkaan ja muthan te nyt muistatte... - Moi ... Nonstop ?? Hih.. - Mitä te täällä teette ? - Sitä samaa kuin tekin. Juodaan olutta ja naatiskellaan. - Ettehän te tänne koko illaksi jää ? - Ei oikeastaan, lähdetään Kynälle kun se aukeaa.. - Kato piru, ette vaan usko, mutta mekin olimme menossa sinne! Mulla on vapaalippuja, haluatteko? Vapaaliput kelpasivat maanantain rokki-iltaan. Harmi, kun Milla oli töissä, eikä voinut osallistua hauskanpitoomme. - Missäs se sun punatukkainen muijas on ? - Ai SE... ää, kadotin johonkin.. - Aahaa..ei kai teillä poikki mennyt ? - Eeii... - Mä haen lisää kaljaa. Sanoi Nonstop. Kävelimme keskustan läpi Kynälle. Kello oli vasta tulossa kahdeksaan, mutta jonoa oli kertynyt parisenkymmentä metriä. Saatoin aavistaa jotakin hullua tulevaksi, sillä Minx tarkkaili alituisesti Nonstopin pitkiä, vaaleita hiuksia samalla, kun Heili yritti jutella kanssani sivistyneesti sukupuolitaudeista. Jaoin auliisti koko rempalle vapaaliput ja pääsimme näin ihan ilmaiseksi sisään. Tytöt olivat ilmi- selvästi mielissään, kun olivat meidät tavanneet. Narikan edessä syntyi tovin kilpailu siitä, menemmekö tie- tenkin yläkertaan juomaan olutta, vaiko alakerran baariin kuuntelemaan musiikkia. Menimme yläkertaan, kun asetin 'arvovaltani' peliin kävelemällä keneltäkään kysymättä suoraan yläkerran tiskille ja tilasin oluet. Nonstop vapaana miehenalkuna oli valpastunut Minxin takia, ehkä häntä onnistaisi tällä kertaa? Mietin, pitäisikö olla mustasukkainen, minähän Minxin olin ensiksi kalastanut. Mustasukkaisuus hälveni kuitenkin nopeasti, kun näin ala- kertaan juuri meidän eteemme istuutuneen tyttöporukan - viisi toinen toistaan ihanampaa muodokasta blondia vailla ensimmäistäkään poitsua. Olin haljeta tuosta käyttämättö- mästä luonnonvarasta! Heili tunsi olonsa hieman vieraantuneeksi, kun minä mietin alakerran tyttöjä ja Nonstop pakinoi Minxille. Pitäisikö minun siis pitää seuraa yksirintaiselle tytölle koko loppuilta? EI. Sanoin, että käyn soittamassa johonkin, siis tietenkin Count Zerolle. Tutulla kokkolalaismurteella Zero vastasi: - Zero? - Master täällä heip. Ollaan Kynällä Minxin ja Heilin kanssa. Ala laputtaa messiin, sama paikka. - Oo kei. - Heihei.. - Moi. Countissa on se hyvä puoli, että hän ei ikinä viitsi kiel- täytyä tällaisista kutsuista. Jos suunnitelmani toimisi, läträisi Nonstop Minxin kanssa ajatuksia Pyhän Oluen ole- massaolosta ja Count kuuntelisi Heilin sydäntäsärkeviä ihmissuhdetarinoita. Minä taas jäisin vapaaksi ja pääsisin alakerran tyttöjä riiaamaan. Nousin portaat ylös takaisin seurueeni luokse. Nonstopista ei ollut mitään iloa, hän oli ottanut illan teemakseen Minxin iskemisen. Heili kyseli minulta kummia, johon minä vain, että kartan yleensä naisia tummia. (oujee) Kyselin Heililtä aikani kuluksi, miten tyttöjen miesasiat sujuvat. Kuulin, että Minx on jo ihastunut Nonstoppiin. Oliko Heili sitten ihastunut minuun? Ei kai. Selville se piti saada. - Miten muuten yleensä teet johtopäätöksesi, kun näet uuden ihmisen? - En mä tiedä, silleen ... hyvä peppu, kiinteät reidet, pitkä, tumma, hoikka, seksikäs, käheä ääni, lyhyehköt, ylöspäin kammatut hiukset ... - Höö, sitten mulla ei ole mitään mahiksia. (Hymyilin taval- lisella muijaniskemisilmeelläni kohti Heiliä, jonka kasvot tuntuivat saavan hymypommitusta juuri sillä tehokkuudella, jota toivoinkin - hän hämmentyi hetkeksi.) - En mä nyt niin sanonut, mehän sentään juteltiin sulle silloin, kun olit sitä jäätelöäs ostamassa.. - HÄ? Onko teille joku kriteeri se, että puhutte jollekin?? - ON! Hienoa, voi helvetti. Olivatko nämä tytöt näin ylimielisiä. Samalla hetkellä Zero tuli. - Terve Count! - Terve Count! - Moi! - Moi... - No hei. Count oli hetken hiljaa, kun näki Minxin ja Heilin. Päätin auttaa miestä (ala)mäessä: - Minx ja Heili tässä. Osaavat itsekin puhua. Mutta eipäs nyt jauheta paskaa, sullahan ei ole oluttakaan. Anti mennä hakemaan ja heti. - No oo kei. Rikos olla ilman oluttuoppia, jos sitä on saatavilla. Sie- maisin nautinnollisen huikan ja selvitin Heilille, että Count on erittäin rento ihminen, jolla on huumaava huumori ja nyrkki. Kuin Countille tilaa antaen väistin itseni pois Heilin vierestä ja jäin paikattomaksi. Nyt minun raukan oli siis mentävä alakertaan. Hetken suru oli jo portaissa muuttunut huolettomaksi ja varmaksi iloksi. Suoraan siis niiden tyttöjen luokse. Jotakin odottamatonta. Vierestä seurannut ihminen näki, kuinka Master meni hämil- leen, katsoi kelloaan ja väisti itsensä pimentoon. Mikä hänelle tuli? Kylmät väreet aaltosivat selän läpi ja nyrkki puristui kekoonsa. Maija oli Kynällä, hän oli yksi noista blondeista, joita olin ylhäältä ihaillut. Ullis (Maijan kutsumanimi) piti viattoman näköisellä kädellään lasia, jossa oli jota- kin punaista litkua. Sama musta paita, sama hymy, taas nuo vaaleat farkut. Lähdin baariin pelästyneenä. Alkujärkytyksestäni toivuttuani päätin kokeilla, mitä Count ja Nonstop pitäisivät Ulliksesta. Hypin näiden luo ja osoitin sormella määrätietoisesti tuota entistä tyttöäni. Positiiviset adjektiivit hulmusivat ympärilläni, mutta en voinut sanoa, että se on Ullis. - Tosta tulee ihan mieleen muuten Ullis. Se oli just ton tyylinen, samantapaiset hiukset, ihan samanväriset, ja noi kasvot. Katso, mitkä rinnat! Minx ja Heilikin katsoivat tyttöä. Nonstop aloitti päivit- telyrituaalinsa avaamalla suunsa pyöreäksi kuin tuopin reikä, huohahti epäuskoisella ilmeellä sekunnin ja sanoi täsmälleen sen, mitä odotinkin: - Jumalauta! Ei voi olla TOTTA! Hykertelin, kuin olisin omistanut sanat kunnioituksena juuri MINULLE. Mutta Nonstop ja Count jättivät minut kylmäksi, tyttöhän oli joku pakkelinaamainen perseenheiluttaja, aivan kuten muutkin täällä. Tulin kateelliseksi itselleni. Katsoin mustaa seinää. Milla ilmestyi siihen ja sanoi toru- valla äänellä: - Pidä näppis erossa noista muijista! Vittu. Eikö Millan pitänyt olla töissä. Pakotin itseni typerään, mutta toimivaan ajatuskaavaan: en menisi iskemään tuota blondia, pitäisin näppini siis erossa 'noista mui- jista' ja Milla olisi tyytyväinen. En jaksanut enää tilannetta. Kykenemättä hillitsemään mie- leni voimia alkoivat mielikuvani muuttua todeksi. Valot pimenivät, lasit kaatuivat, alakerrassa räjähti pienehkö pommi ja kaikista merkittävintä -- kaikkien vaatteet hävi- sivät. Joka ainoa ihminen talossa oli menettänyt hepeneensä. Ne olivat sekaisessa läjässä ulkona, mutta vaatteet eivät lämmitä, jos ne ovat kadulla (pidä siis pipo päässä). Syntyi täydellinen sekasorto. Tanssimassa olleet tytöt pitelivät käsiään rintojensa peittona, toista kättä pimpin päällä. Vihreä hätävalo kajasti sen verran valoa, että näin meitä eniten koskettavan asian - Heilin puuttuva rinta! - Nonstop, arvaa kuka tän teki... Sain sekaisen vastauksen. Minx ja Heili olivat yhtä järkyt- tyneitä, kuin muutkin tytöt, nousuhumalaiset pojat sen sijaan alkoivat käyttää tilannetta hyväkseen. Naiset kaatuivat lattialle ja pian Kynä ilma oli muuttunut sillikaupaksi. Valot syttyivät. Näimme kaikki samaan aikaan Heilin epärinnan. Ajatukset menivät yhteen. Olisin nauranut, mutta en kehdannut. Kysyin vain tietämättömän näköisenä: - Missä sun rintas on? Unohtuiko muovikenno kotiin? Tytöt lähtivät salamana pois paikalta, eivätkä enää näyt- täytyneet meille. Päätimme ottaa rennosti, meillähän oli vielä runsaat tuopit jäljellä. Ja omassa nurkassamme olimme niin suojassa muilta, että saatoimme nudistinäytelmää seu- ratessamme tuntea itsemme melkein ulkopuolisiksi. Huuma. Seuraavassa hetkessä vaatteet olivat taas kaikkien päällä. Muutama tyttö-poika oli tanssilattialla harrastamassa orgi- oitaan, tytöiltä lupaa kysymättä. Kukaan heistä ei tietänyt, mitä oli tapahtunut, eikä kukaan muistanut, että vaatteet olivat olleet hetken kadoksissa. Vain minä, koko fantasian luoja, pystyin sen kuvailemaan. - Hei Master, ihan mitenkään tarkoittamatta, mitä tarkoitan, mutta olisiko sun parasta mennä sinne psykiatrille? Kari Peitsamo koski minua, olin kuolla silkasta onnesta, minä, juuri minä miljardeista ihmisistä, sain koskettaa Kari Peitsamoa! Kari tuli eteeni, laittoi kätensä alle, jotta läpsäyttäisin kylmästä tuopista kohmettuneella räpylälläni häntä, mutta ei - Kari oli ovela jätkä ja otti kätensä juuri lyöntihetkellä pois alta. Joudin alapuolelle, mutta se ei haitannut, nyt Kari läpsäsi MINUN kättäni. Takahuoneessa vallitsi uupuneisuus. Seinät olivat täynnä töhryjä, Peitsamon Skootterit istuivat ja joivat keltaista limsaa. - Missä Kari on? - Lähti käymään baarin puolella, tulee kyllä kohta takaisin. - Milloin? - Vartti ehkä. Odotin vartin ja menin uudestaan. Basisti oli yksin enää, näytti rivona miehenä minulle rintojaan paljastettuaan yläosansa. - Missä Kari on? - Pitäisi tulla. - Mää ootan. - Terve Kari, miten keikka meni? - Mitäs tässä, täällä on viihtyisää soittaa! Haluatko juotavaa? - Jos ei ole liian laimeata. Olutta? - Ei ole enää, kori Jaffaa, ota siitä. Kari tarjosi minulle. Menin niin sekaisin onnesta, että en saata enää muistaa seuraavia kohtauksia tarkasti. Pääni vaappui eteen ja taakse, olihan ollut Karin kanssa takahuo- neessa! Lehtitoimittaja kuvasi rakkaan Autoni, tekisivät jutun pimp- paraudastani. Painostus, se oli vietävä pois. Jätemäen kaatopaikka oli niin avomielinen, että suostui antamaan Autolleni viimeisen leposijan. Haikein mielin hyvästelin Autoni rajulla potkulla sen puhtaaseen, kermanväriseen kylkeen. Me erosimme nyt. Autostani tulisi romua, mutta Autoni onneksi sen sielu pääsi autuaalle metsästysmaalle. Se oli minun ensimmäinen Autoni. Tunsin surun. 50 vuotta John "Imagine" Lennonin syntymästä. Imagine there no beer I bet you can't Nothing to drink or die for and no drunk people too Imagine all the people drinking down the beer Ju-huu-u-uu You may say I'm a drinker but I'm not the only drunk I hope some day you'll join us And the world will be as beer. -Master'90 Master-tuotteet tulevat osoitteesta: Imagine Mill (SuperBBS) 90-455 1556 25h, v.22bis (2400/1200 bps)