Rannalla Jack Lee 1990 AD Aurinko kiiltää alastomasta selästä, minä makaan pusikossa katsellen tuota kaunista näkyä. Mielessäni huudan tytölle: Ota nyt helvetissä ne tangatkin pois, perkale! Leikin ajatuksella jossa tyttö yhtäkkiä nou- sisi ylös, kääntyisi puoleeni, ja sanoisi: Tule toki pois sieltä pusi- kosta. Haluaisitko koskettaa minua? Minulla ei olisikaan mitään sitä vastaan. Vaihdan hieman asentoa, toinen käteni alkaa osoittaa pahasti puutumi- sen merkkejä, olen nojannut siihen viimeiset puolisen tuntia. Tyttö ei ole liikkunut tuossa ajassa lainkaan, ilmeisesti hän haluaa oikein kunnon rusketuksen. Katselen kumpuavia pakaroita, ja tytön pitkää vaa- leata tukkaa, jonka hän on kääntänyt sivuun viltin pinnalle. Sisälläni käydään rajua kamppailua, sillä mieleni tekisi mennä sano- maan jotain tuolle kuvankauniille tyttöselle, joka on tarkastelun koh- teenani, mutten millään uskalla, sillä en tiedä kuinka hän suhtautuisi minuun. Varmaankin noin hyvännäköisellä tyttösellä on poikaystävä, jo- ka on sekä iso että mustasukkainen, mikä taas saattaisi johtaa viatto- man lähestymisyritykseni kariutumiseen vihaisen poikaystävän muotoil- lessa ennestäänkin rumaa pärstääni uudelleen. Aivan yllättäen huomaan nousseeni seisomaan, pyyhkäisen tomun vaat- teistani, ja kävelen rannan hiekalle. Lähestyn tyttöä huolettoman her- mostuneesti. Istahdan maahan noin puolentoista metrin päähän tytön maahan levittämästä viltistä, ja katselen nyt lähietäisyydeltä ihailu- ni kohdetta. Hän näyttää läheltä katsellen entistäkin kauniimmalta ja haluttavam- malta, kuin mitä kauempaa olisi osannut arvata. Tunnen itseni jonku- nasteiseksi rosvoksi, jolla ei olisi oikeutta käyttää hyväkseen jonkun toisen ruumista tällä tavoin. Yllättäen tyttö alkaa kääntyä, hän nostaa päänsä viltistä, avaa sil- mänsä, ja tuijottaa minua. Minä sanon hänelle: Moi. Tyttö on vähän hä- millään, vastaten kuitenkin tervehdykseeni: No moi, mistä pirusta sä siihen olet lentänyt? En kehtaa suoraan sanoa tuijottaneeni häntä puoltatuntia, vaan sanon sattumalta eksyneeni rannalle, ja olleeni tässä ihan hetken katsele- massa kauniita maisemia. Tyttö vastaa vähän tylysti: Aha, en kait sil- le mitään mahdakkaan... Samalla hän peittää toisella kädellä rintojaan ja nousee istumaan. Tyttö vetäisee viltin sivulla makaavan pyyhkeen rintansa päälle, nap- paa T-paidan mukaansa, ja kävelee saman pusikon taakse, kuin missä mi- nä makasin hetki sitten. Kuluu muutamia minuutteja, kunnes tyttö tulee takaisin, nyt paita päällään. Hän istahti rennosti takaisin viltille, katsoi minua hymyillen ja sa- noi: - Harrastat sä useinkin naisten kyttäämistä? - Häh? En, miten niin? - Tuolla puskassa oli ihan selvästi joku maannut äskettäin, ja kun muitakaan ei lähellä ole, niin? - No, minä se en ainakaan ole ollut, pois sellainen minusta. - Eiks tää kuitenkin oo sun lompakkos, samalla tyttö näytti pientä mustaa nahkalompsaa, joka todellakin oli minun. - Heh, mistäs sen löysit? Otin lompakon tytöltä, hänen ojen- taessa sitä minulle. - Tuolla se oli maassa. Pitäisit vähän parempaa huolta, vaikka ei sulla nyt ainakaan paljoo rahaa ollut. - No minä olen vain köyhä opiskelija, et silleen. Taisi pudota kun kävelin sen kautta tänne. - Niin varmaan... Tyttö sanoi tosi epäuskovaisesti. Mun nimi on Heli, mikskä sua haukutaan? - Kalmarihan minä. Keskustelemme niitänäitä kuin vanhat tutut konsanaan. Heli on niin luonnollisen avoin, etten voi kuin hämmästellä, varsinkin kun hän ker- too ettei hänellä ole poikaystävää, kun vaivihkaa sitä häneltä kysyn. Istuskelemme hiekassa puolisentuntia, kunnes Heli yllättäen nousee ja kysyy minulta, josko minulla olisi aikaa tulla käymään hänen kämpil- lään, ihan vain katselemaan paikkoja ja seuraksi. Kutsu on niin toi- vottu etten voi mitenkään kieltäytyä, en kieltäytyisi vaikka Heli asuisi sadan kilometrin päässä ja joutuisin kävelemään takaisin. Suoriudumme pois rannalta ja kävelemme rantaan johtavaa hiekkatietä. Kumpikaan ei puhu mitään, ennenkuin tulemme vaalean escortin luokse. Heli ottaa pikku laukustaan avaimen, ja minun vähän hämmästellessä avaa auton oven, ja paiskaa viltin ja pyyhkeen myttynä takapenkille. Hän avaa minulle oven sisäpuolelta, ja astun sisään. Kuuma penkinsel- känoja polttaa hieman selkääni, vaikka auto oli pysäköity lähes täy- dellisesti varjoon, silti se on sisältä helvetillisen kuuma. Heli ke- hoittaa minuakin veivaamaan ikkunan alas, samalla hän käynnistää au- ton. Ajamme sivutieltä päätielle, sitä pari kilometriä eteenpäin, ja takai- sin sivutielle. Pitkin monttuista kesämökkitietä saavumme pikkuisen talon pihaan. Mökki on ollut huonolla hoidolla jo vuosia, maali on ra- pistunut lautojen alapäistä olemattomiin, ja yleinen harmaus vallitsee talon ulkosävyissä. Pihamaa on pitkää nurmikkoa, reilusti polvenkor- kuista. Auton renkaat kaatavat ruohoon urat, kun Heli pyörittää auton talon eteen perä ovea kohden. Auton keula osoittaa kohden porttia, kuin valmiina lähtöön. 'Tässä tämä on', Heli sanoo, ja hymyillen viittaa minua nousemaan. Olen ihastelevinani luonnonmukaisena pidettyä ympäristöä, kävellen sa- malla arvostelevan näköisenä pikku lenkin pihalla. Heli on sillävälin avannut oven ja huikkaa keittävänsä kahvit, jos vain jaksan odottaa. En viitsi sanoa, etten erityisemmin välitä kahvista. Kävelen verannal- le, katselleen samalla sen jo lahoavia rakenteita. Pujottaudun mökin hämärään, hetkeen en näe mitään, mutta mökin ilma on kutsuvan viileä- tä. Näkökykyni palattua huomaan tulleeni suoraan keittiöön, Heli istuu jo valmiiksi pöydän toisella puolella, joten istahdan häntä vastapää- tä. Kahvipannu oli asetettu kaasuliedelle, joka kohisee hiljaa. Hiljaa on myös Heli, ilmeisesti hän miettii oliko minun tänne raahaamiseni hyvä vaiko huono juttu. Juttelemme kahvin kiehumista odotellessa säästä ja kaikesta sellaises- ta mistä keskustellaan kun ei tiedetä mitä voisi sanoa, ilman että mo- kaisi itsensä toisen silmissä, tai kun ei uskalla suoraan sanoa mitä ajattelee. Minä käytin kumpaakin tekosyytä pitääkseni keskustelun 'ta- vallisissa' aiheissa. Kahvista tuli aikanaan valmista ja aloitimme sen 'nautiskelun', sillä minä en sitä kovin mielelläni juonut, siksipä otinkin vain pikku sie- mauksia, ja kahvi ei näyttänyt kuluvan lainkaan. Sen maku oli aivan yhtä vastenmielinen kuin muistinkin sen olleen. - Eikö kahvi maistu? Heli kysyi, kuin ohimennen. - Ihan hyvää tämä varmaan on, mutta kun en tykkää kah- vista. Ajattelin totuuden kertomalla välttyväni ikä- västä velvollisuudesta juoda koko kupillinen. - Olisit heti sanonut, en olisi keittänyt kuin yhdel- le. - Anteeksi... Tunsin mokanneeni kaikki mahdolliset saumat tämän neidon suhteen, sehän pitää minua var- maan ummikko idioottina. - Turhaan pyytelet, ei kukaan ole täydellinen. - Niin... Mietin Helin ilmaan heittämää fraasia, mitä hemmettiä hän sillä oi- keastaan tarkoitti, ei välttämättä mitään, mutta silti. Heli alkoi kertomaan opiskeluistaan, aikaisemmista poikakavereistaan, suhteestaan perheeseensä ja sukulaisiin. Minä kuuntelin nöyränä tätä lähes monolo- gimaista tilitystä. Ilmeisesti hän tarvitsi vain keskustelukumppania, jolle voisi huoliaan sälyttää ja minä olin tuntunut hyvältä vaihtoeh- dolta. Päätin kertoa enemmän itsestäni ja omista vastoinkäymisistä, kun ker- rankin tilaisuus järjestyi. Kerroin kuinka olin ammoin rakastunut erääseen tyttöön, mutta en osannut välittää ihastumistani hänelle, jostain kummallistakin erikoisemmasta syystä, ehkä ujoudesta ja tyrmä- tyksi tulemisen pelosta. Nyt keskustelu pääsi vauhtiin, ilta saapui ennenkuin huomasimmekaan, ja valoisa kesäyö peitti meidät alleen. Olimme huomaamattamme keskustelleet neljä tai viisi tuntia syntyjä sy- viä, eikä siitä tahtonut tulla loppua. Vielä tovin keskusteltuamme meitä alkoi väsyttämään, ja siirryimme en- sin talon kuistin rapuille istumaan ja ihailemaan kesäyötä, sen ääne- kästä hiljaisuutta. Olimme siirtyneet toistemme vaatimattomaan kehus- keluun. Istuimme rinnakkain rapuilla, kun Heli aivan yllättäen laittoi päänsä syliini, ja huokaisi. Minäkin tunsin lämpimän tunteen kulkevan lävitseni, ja aloitin vaistomaisesti silittämään Helin pitkää vaaleaa tukkaa. Vietimme toistakymmentä minuuttia pitkän herkän hetken, mikä katkesi Helin ehdottaessa siirtymistä sisätiloihin. Hellät ajatukset ja tun- teet katosivat hetkeksi, kun Heli kävelytti minut kynttilän valossa läpi tuvan pikkuiseen kammariin, missä oli yksi leveä vuode jolla oli makuupussi. Huone oli nuhruinen ja ilmeisesti koko talo oli tulossa remontin alle. Hän laskeutui ensin vuoteelle, laittoi kynttilän pik- kuiselle pöydälle sängyn viereen. Hämyisässä valossa Heli näytti en- tistäkin kauniimmalta. Lähestyin hänen kasvojaan, samalla tullen vuo- teelle. Hän tuli puolitiehen vastaan ja huulemme koskettivat varovai- sesti toisiaan. Tunsin Helin kädet selälläni, ja itsekkin painauduin tukevammin häntä vasten. Aloin koskettelemaan hänen rintojaan ja toisella kädellä työnnyin bi- kinien alaosan kuminauhan alle, ja tunsin käherän karvan kämmentäni vasten. Helin hengitys alkoi uhkaavasti kiihtymään kun koskettelin hä- nen kosteaksi mättäiköksi muuttunut jalkoväliä. Itsellänikin oli jo melkomoinen turvotus syvyysluotaimessa ja muutaman kerran uitettuani sormiani liukkaan limaisessa vaossa, riipaisin housut itseltäni, eikä Heli lainkaan vastustellut kun toistin tempun hänenkin kohdallaan. Työnnyin varovaisesti hänen sisälleen, enkä edes ajatellut kumin lait- tamista hekuman hetkellä, sillä kaipa tuo jotain ehkäisyä käytti, mi- käli selvinpäin minut sisäänsä päästi. Tunsin kevyen puristuksen vas- ten miehuuttani ja hetken päästä olin jo päästänyt kaikki hormonini hyrräämään ja tikkasin kuin nuori kaniini. Heli puski alla vastaan hien noustessa iholle. En kestänyt tuota menoa kuin pari minuuttia ja ääneen ynähdellen laukesin. Otin omani pois helistä, ja suutelin häntä hellästi otsalle. Kietou- duimme toisiimme kuin lämpimiksemme, ja tunsin kuinka veitikkani ku- routui normaalimittaansa vasten Helin paljasta vatsaa. Oloni oli täy- teläisen lämmin ja tyydyttynyt. Heli puhalteli hiuksiani otsaltani ja nypläsi korvalehtiäni, minä taasen sotkin hänen tukkaansa varovaisen hellivästi toisella kädelläni, toisella tutkailin hänen kaartuvaa var- taloansa. Pitkään aikaan emme puhuneet mitään, halusimme vain nauttia tuon hetken tuomasta hyvänolon tunteesta. Kului määrätön määrä aikaa, kunnes hiljalleen Heli vetäytyi luotani ja poistui huoneesta hetkeksi, jättäen minut makaamaan sängylle. Arvelin hetken olevan erittäin sopiva pukeutumiseen, joten vedin alusvaatteet päälle, muuta en ehtinytkään kun alaston Heli jo palasikin ja toi ison huovan tullessaan. Huovassa oli lievä homeen tuoksu, mutta hänen levi- tettyä sen ylleni, kömpien itsekin sen alle, niin en juurikaan välit- tänyt. Heli nukahti ennen minua, tai sitten hän vain leikki nukkuvansa. Minä käytin hyvän tovin hänen vartalonsa varovaiseen tutkailuun sekä ihai- luun ennekuin itsekkin siirryin nukkumatin maailmaan. Katsoin kelloani hetkeä ennekuin löysin mukavan lämpimän asennon ennen nukahtamista. Kello näytti viittä aamulla, eli aikaa oli kulunut yllättävän paljon, harvoin olivat hetket vilistäneet ohitseni tälläisella nopeudella. Nu- kahdin. Aamulla, heräilin hieman pöpperöisenä häikäisevän kirkkaaseen valoon, joka tulvehti sisään pienestä ikkunasta. Heli oli kadonnut viereltäni, mutta onneksi kuulin jonkun kolistelevan keittiössä. Tietysti minun tuurillani Heli olisi yön aikana vaihtunut karvaiseen jätkään, joten päätin mennä ottamaan asiasta selvää. Kiskoin housut jalkaani ja pu- jottelin t-paidan ylleni. Huomasin lakanassa jotain krompsuja, minua hymyilyttivät eilisiltaiset tapahtumat. Heilautin itseni ylös sängystä ja suuntasin pirtin kautta keittiöön. Jo keittiön ovelta näin Helin siellä häärimässä, selkä minuunpäin. Tuoksusta päätellen kahvi oli tulella ja hän näytti tekevän voileipiä työpöydällä. Hiljaa kuin aave hiivin hänen taakseen ja tökkäsin häntä selkään. Heli säpsähti, mutta ei sentään veistänyt sormeensa. Toivotin hänelle hyväthuomenet hymyillen. Hän hymyili takaisin, ja sanoin teh- neensä minulle voileipiä, ja olisi niitä jo kohta tuonutkin. Minä kiittelin kovasti, sillä nälkä kaikersi suoliani, lisäsin kuitenkin ettei hänen olisi tarvinnut vaivautua. Juttelimme jälleen aamiais pöydässä, ja nautiskenlin voileipiä odotel- lessani tee veden kiehumista. Syötyämme Heli otti auton ja heitti mi- nut kotiovelle, ja lupasi ilmaantua rannallekkin iltapäivällä. Läksi- jäisiksi hän vielä suuteli minua lämpimästi. Menin kotiini onnellise- na, eikä sitä latistanut lainkaan vanhempien huolestuneet kyselyt. Kaunis kesä, kuka ei kadehtisi? (C) Jack Lee 1990 AD