TERO.TXT -------- (c) Master, 1988 All rights reserved. Nimeni on Tero. Asun Hesassa, tietenkin... Kävin viime vuonna yläasteen, ja olen nyt siirtymässä lukioon. Niin, viime vuosi. Silloin minulle tapahtui jotakin. Se alkoi jo ensimmäisenä koulupäivänä. Heti kun koulumme alkoi näin että luokallemme on tullut uusi tyttö. Hänen silmitön kauneutensa sai ruumiini hikoilemaan aina kun jouduin hänen lähelle. Hänen kasvonsa tekivät minuun jo ensisilmäyksellä sellaisen vaikutuksen, että en pysty sitä vieläkään käsittämään muuksi kuin . Hänen hiuksensa olivat vaaleat ja pitkähköt, ja muu ruumis täydellisyyttä hipova. En ollut koskaan aikaisemmin katsellut tyttöjä sillä silmälläm, mutta nyt. Tunsin että jotakin on meneillään. Päivästä toiseen katselin häntä pulpetistani. Hänen nimensä on Kaisa. Kaisa istui kolme riviä minusta oikealle ja kaksi edessä. Näin saatoin jatkuvasti pitää sihtiäni sinne päin suunnattuna. Yritin jatkuvasti miettiä miten saisin hänet, mutta en voinut keksiä mitään: olen luonteeltani niin hiljainen että en uskaltanut mennä sanomaan hänelle mietteitäni. Joka päivä suunnittelin uusia juonia miten päästä häneen, mutta heti jos keksin jotakin kunnollista, se kaatui siihen ettein VOINUT tehdä sitä. Se alkoi harmittamaan minua. Viimein tuli jo kevät. Oli enää viikko koulua. Päätin lujemmin kuin koskaan että ennen lomaa jotakin konkreettista tulisi tapahtumaan. Niinpä torstaina, kun melkein kaikki olivat lähteneet ennen kuviksentunteja pois, menin päätä pahkaa kotiin ja hain kellarista sinne kätkemäni viinapullon. Olin säästänyt sitä pahan päivän varalle, siis juuri tällaiseen. Halusin juoda itseni sen verran humalaan että voisin estottomasti mennä tapaamaan häntä. Otin putkeen puolen litran paukut n. 46 prosenttista ulkomailta tuomaani vodkaa ja tunsin että sain siitä todellista energiaa. Lähdin saman tien ennen kuin sen vaikutus lakkaisi tapaamaan Kaisaa. Tiesin vain hänen katuosoitteensa, en taloa. Siinä se virhe olikin. Puoli tuntia oikeaa taloa etsittyäni luovutin ja menin soittamaan puhelinkopista. Sain tungettua markan sisään vapisevin käsin ja väänsin numeron. Kaisan äiti tuli vastaamaan. Hän sanoi että Kaisa ei ollut tullut vielä koulusta, pääsee kolmelta. Voi helvetti! Se ei lintsannutkaan sieltä! Lähdin hirveällä vauhdilla polkemaan kouluun. Ostin matkalta kioskilta vielä yhden jaffapullon että voisin saada alkoholinhajuni hengityksestä hälvenemään. Join sitä samalla kun poljin lievää ylämäkeä koulun 'parkkipaikoille'. Tunnit olivat juuri loppuneet. Nyt oli ollut hyppytunti, koska kukaan ei ollut mennyt saksan sijaisemme tunneille. Ja seuraava tunti oli kuvista. Vein pyörän telineisiin ja kävelin ensin tapaamaan paria meidän luokkalaista jätkää,jotka ottivat aurinkoa nurmi- kolla. Äh, ei heistä mitään saa irti, ne ovat täysin juntteja. Olin juonut sen jaffan loppuun ja sanoin heille että katsokaas miten hienosti heitän tämän tonne roskiin. Roskis oli yli 15 metrin päässä,mutta se ei tuntunut haittaavan minua laisinkaan. Olinkohan lievässä humalassa... Pullo läjähti asfalttiin, tosin melko lähelle, vain puolen metrin päähän. Mutta ei siis tarpeeksi lähelle. Ikkunassa juuri pahasti ollut maikkojen hirviö näki koko tapahtuman ja jouduin keräämään koko sirpalesadon oikeaan paikkaan. Hän kävi jo ihmettelemään miten kiroilin opettajalle ja kävelin sinikäyrää pitkin, mutta ei sanonut mitään. Nyt etsimään Kaisaa! Menin kuviksenluokan eten ja näin täysin sattumalta että Kaisa tuli wessasta. Aah, olin tuulikaapissa, hänen PITI tulla luokseni. Ja tulihan hän. Mutta juuri silloin paikalle tuli yksi meidän- luokkalainen jätkä joka pilasi suunnitelmani kertoa asiani Kaisalle Minun oli pakko olla hiljaa, ja katsoa vain kuinka Kaisa lipui ohitseni. Katsoin hänen peräänsä (persettä???) ja kiroilin sille jätkälle sydämeni pohjasta. Menin sisälle Kaisan lähet- tyville, mutta taas harmikseni tyttöparvi ehti väliin. En voinut. Se oli kummankin parhaaksi, puolustauduin itselleni valehdellen. Ennen tunnin alkua menin sanomaan maikalle että mun pitää mennä aivan kohta lääkäriin. Minun oli PAKKO mennä tekemään toinen suunnitelma. No niin tunti alkoi nyt. Mitä helvettiä me tehdään: jotakin kolmiuloitteista piirrosta paperille - siirtoa. Ei todellakaan kiinnostanut, eikä olisi kynä edes pysynyt kädessä. Keinuin tuolillani ja katselin herkeämättä Kaisaa. Hän oli huomannut tämän ja aina välistä minusta tuntui kuin hän hymyilisi minulle. Mutta taas toisesta välistä ei. Päätin ottaa hatkat ja lähdin pulpeteista tukea ottaen ovelle. Hymyilin varmuuden vuoksi vielä maikalle ja vilkutin Kaisalle. Muut tietysti luulivat että koko luokalle. Mutta ainoastaan hänelle. Hän katsoi minua ja nauroi perääni. Ei pilkalla, vaan jotenkin unohtumattomasti. Sain siitä taas lisää elinvoimaa ja muutenkin pahasta päässeenä poljin kotiin. En keksinyt mitään kunnollista, en viitsinyt enää mennä Kaisan kotiinkaan. ----- Tiistai ----- Oli tullut jo päättäripäivä. Ja saisimme todistukset aivan hetkisen kuluttua. Tässä ei ollut todellakaan liikaa aikaa loman alkuun. Mutta nyt olin selvä, enkä pystynyt taaskaan tapani mukaan tekemään mitään radikaalia. Todistukset saatuani kysyin häneltä numeroita, siinä kaikki. Mutta silloin keksin: teen kirjeen! Lähdin heti takaisin kotiin ja avasin PC:ni hurisemaan. Aah, mitähän tästä tuleekaan.: Hello Kaisa! Oikeastaan tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten mutta eipä ole tullut saatua aikaan. Sanon heti suoraan että olen ihastunut Sinuun. Olet ainoa tyttö jota olen koskaan katsellut. En voisi enää elää ilman Sinua. Mutta aina kun olen yrittänyt tehdä tätä, tulee murtamaton suo- jakenttäsi vastaan ja se pakottaa minut perääntymään. Vain kirje pystyy sen murtamaan. Haluaisin tavata Sinut mahdollisimman nopeasti, heti kun saat tämän. Soita minulle, numeroni on 883222. Milloin tapaamme? Ensi viikolla? With the greatest love to You, Tero. Tässä referaatti siitä. Lisäksi laitoin ympärille sydämiä että oikein iskisi sydämeen. Lähdin heti viemään sitä postilaatikkoon. 1.8 markkaa, huh mikä hinta postarista! Ei ole kuin 42 penniä bokseissa, ja saa tehdä niin paljon kuin haluaa... ---- Ensi viikon maanantai ---- Olin ollut odottamassa puhelimen ääressä jo viisi päivää. Ja nousin taas aamulla päivystämään, jos Kaisa vaikkapa soittaisi. Kello 11 se tapahtui! Hän soitti! Tervehdin häntä vapautuneesti ja todella iloisena. Puhelimme aluksi kaikkea yleistä, miten menee ja sään lämpimyydestä. Vihdoin Kaisa sanoi soittavansa juuri sen kirjeen takia. Hän sanoi: "Niin, olen itsekin ajatellut aivan samaa sinusta. Mutta en ole koskaan uskaltanut sanoa sitä.". Meinasin räjähtää pelkästä onnesta! Sanoin että tavataan HETI. Se kävi Kaisalle mainosti. Tapaisimme 10 minuutin kuluttua torinkulmalla. Otin pyöräni ja lähdin taas polkemaan sitä. En polkenut liian kovaa, silloin olisin ollut hengästynyt! Tulin paikalle ennen Kaisaa. Hänkin tuli parissa minuutissa. Sanoin hänelle että mentäisiin puhumaan johonkin rauhalliseen paikkaan, missä kukaan tuttu ei pääsisi häiritsemään. Pyöräilimme yhtä hiekkatietä ja saavuimme sellaiseen paikkaan, jota ympäröivät tiheät koivikot ja liikennettä ei juurikaan ollut. Ainoa joka oli, oli yksi 80-vuotias mummeli... Menimme heti asiaan. Kaisa ei tuntunut enää yhtään niin saavuttamattomalta, hänen suojakenttänsä oli haihtunut jonnekin. Ajattelin että toivottovasti se toimii kuin selektiivinen aurinkofiltteri... Kerroin Kaisalle kaikki kommellukseni, miten olin yrittänyt häntä saavuttaa ja että kaikki yritykseni puhua hänen kanssaan ennen johtuivat ainoastaan ihastumisestani häneen. Hän ei aluksi voinut edes uskoa, mitä kaikkea olin tehnyt, puhumattakaan siitä humalassa kouluun - jutusta. Ei sillä väliä. Meillä ei ollut ketään kotona, ei ainakaan pitänyt olla. Tein varmuuden vuoksi vielä koesoiton. Kukaan ei vastannut. Sanoin että mennään meille, siellä voimme toden teolla hoitaa asiamme kuntoon. Niin lähdimme taas pyöräilemään. Saavuimme talollemme muutaman minuutin päästä. Tunsin kuinka pikku 'kalleni' alkoi muistuttaa että on nälkä... Tunne levisi nopeasti joka puolelle ruumiiseeni ja sai aikaan valtavan lämmönnousun. Olimme päässeet ulko-ovellemme. Avasin sen ja näytin aluksi PC:täni. Kerroin kuinka olin sillä tehnyt kirjeen ym. Kaisa alkoi innostua tietokoneisiin ja tässä vaiheessa ymmärsin lopettaa: en halunnut hänestä pesunkestävää hakkeria vaan heilan itselleni. Niinpä ohjasin hänet huoneeseeni ja laitoin mankkaani soimaan kasetin, josta tuli kappale 'Shot in the dark'. Se on mielikappaleitani, vaikka onkin jo vanha. Otin mukavan makuuasennon sängylläni ja sanoin Kaisalle että tulee tähän eteeni istumaan - tai makaamaan. Hän päätti ensin valita pelkän istumisen. Kiedoin oikean käteni hänen ympärilleen ettei hän millään pääsisi karkuun... Mikä tunne siitä levisi! En ollut voinut edes kuvitella miten hyvältä se tuntuisi! Aloin silitellä häntä ja puhuimme läheisesti kaikkea tähän sopivaa. 'Sä oot ihana', jäi melkein ainoana mieleeni. Nyt aloin vetää Kaisaa puoleeni, hän ei yrittänytkään vastustella. Puolen minuutin kuluttua makasimme vierekkäin sängylläni. Olin ties kuinka monta kertaa ajatellut tällaista, mutta nyt se oli TOTTA! Kaikki meni ainakin vielä suunnitelmieni mukaan. Aloin hivellä hänen ihanan näköisiä rintojaan ja tunsin niiden voimakkat muodot, etenkin big eyes tuntuivat kuin sulavan käsiini. Kaisa oli myös ottanut minusta kiinni. Nyt olisi me paikka. Katsoin Kaisaa syvälle silmiin. Hän tuntui tajuavan mitä ajattelen. Vein huuleni avattuina häntä kohti ja aloitimme suudelmamme. Painauduimme lujemmin toisiamme vasten ja vein käteni kuin luonnostaan Kaisan haaroihin. Aloin hipelöimään siellä ja se tuntui kiihottavan Kaisaa: hän alkoi vuorostaan itse käsitellä elimiäni. Olin ratketa jo viiden sekunnin jälkeen! Oli pakko tehdä 'aselepo'. Jatkoimme 'vain' suutelulla ja sitä kesti melkein viisi minuuttia. Lopetimme melkein yhtä aikaa. Katsoin uudelleen Kaisaa, hän tuntui sulaneen täysin. Sanoin että laitan verhot kiinni niin tulee tunnelmallisempaa. Se sopi. Sammutin vielä valotkin. Sanoin Kaisalle mitään sanomatta mitä tulisimme nyt tekemään. Ehdotin että ottaisimme kumpikin aina yhden vaatteen pois vuorollaan. Toinen saisi päättää minkä toinen ottaa. Arvoimme kumpi aloittaa: hävisin! Kaisa sanoi että ottaisin ensiksi paitani. No, kuumahan tässä oli muutenin, mikäs siinä. Sanoin saman hänelle. Nyt minulta lähtivät housut. Tunsin kuinka pulssini kiihtyi hirmuisella vauhdilla sitä mukaa kun alushousuni suurenivat ja vaativat lisää elintilaa... Sanoin Kaisalle että hänkin ottaa housunsa pois. Aah, paljasta pintaa näkyi jo vaikka kuinka paljon, mutta ei mitään KONKREETTISTA. Tosin olin tyytyväinen jo nyt näkemääni. Nyt minulta lähtivät sukat. Huh, ei ollut kuin housut jäljellä... Kaisalla oli vielä vaikka mitä! Sanoin että hän voisi paljastaa rintansa. Puoli sekuntia empien hän heitti rintsikkansa seinän nurkkaan. OOOOOOOOOHHHHH!!! Ihastelin täysin halti- oituneena sitä näkyä! Muta mutta: Housut pois, kuulin. Tunsin kuinka korvani alkoivat punottaa. Mitään ei ollut tehtävissä. Otin otteen housuista ja repäisin ne hitaasti pois. Munani repesi täyteen mittaansa ja suorastaan puhkui tyytyväisyyttä että oli päässyt vapaalle jalalle. Kaisa katseli silmä kovana löydöstään. Sanoin suoran että hänkin ottaa housunsa pois. Aaahh, Kaisalta paljastui uskomattoman vetävän näköinen karvapesä, johon halusin heti mennä. Hän otti vielä sukkans kin ja Aloin sit en lähentyä häntä. Ensiksi munani kosketti hänen pilluaan täysin kivikovalla kyrvälläni. Kosketus teki saman vaikutuksen kuin kuseminen sähköpaimeneen! Se tuntui taivaalliselta! Minulta melkein meinasi jo tulla, mutta hillitsin itseni kaikin tavoin ja sain pidäteltyä lastiani parempaan paikkaan. Kiedoin käteni Kaisan ympärille ja otin hyvän otteen hänen perseestään. Se tuntui entistäkin paremmalta. Ja vielä suutelu. Sen hetken muistan ikuisesti! Vein Kaisan sänkyyni makaamaan. Hän meni vatsalleen ja sanoi että oli syönyt pillereitä siitä asti kun oli alkanutkin epäilemään että olen rakastunut häneen. Mikä säkä voi meikällä ollakaan! Kaisa levitti jalkansa ja paneuduin päälle. Työnsin kyrpäni siitä lujasti kiinni pitäen Kaisan uumeniin ja aloin runkkaamaan häntä. Kaisa löysi sopivan vastatahdin ja se tehosti tapahtuman tehon vähintään kaksinkertaiSeksi. Tunsin että panokset ovat täysin ladattuja. Enää hetki, roiskis!! Limat lensivät tajuttoman lähtökiihdytyksen saatuaan Kaisan vagunaan. Mutta paine ei laskenut, ei tippaakaan. Pumppasin kaiken sisään ja vasta sitten helpotuin ja rentouduin Kaisan päälle. Vedin elimeni ulos ja huokaisin tyydyttyneenä Kaisalle. Makasimme vierekkäin puoli tuntia. Sitten muistin että mutsi tuleekin aivan näillä hetkillä himaan. Nyt tuli kiire! Etsimme vaatteet ja toisiamme auttaen puimme päälle. Kun ulko-ovi jo avautui, laitoin vielä vyötäni kiinni. Kaisa kampasi hiuksiaan että näyttäisi kauniimmalta ja vähemmän sängyssä piehtaroineelta. Mutta ehdimme! Esittelin ylpeänä mutsilleni Kaisan ja he saivat heti jutun lentämään. Mutta sanoin että voisimme mennä ulos vielä vaikka syömään. Ja niin lähdimme kävelemään kohti maan aurinkoisinta tulevaisuutta. Huh! Tuo juttu tuli tapani mukaan täysin tyhjästä putkeen kirjoittaen. But mikäs siinä.... ** farewell **