Olipa kerran pikkuinen tonttu, jolla oli tapana käydä joka 
         kuukauden ensimmäinen päivä läheisessä pikkukaupungissa, jos-
         sa hän sitten toimitteli asioitaan. Kaupungissa asui myöskin 
         ilkeä pankkiporho Pösölä, joka oli suuresti mieltynyt pikku 
         tontun käyttämään maksuvälineeseen, eli pikkuisiin kultahip-
         puihin, joita tonttu kantoi vyöllään olevassa pikkuisessa 
         pussissa.

         Eräänä kauniina päivänä, joka sattumoisin oli kuukauden en-
         simmäinen, tonttu oli astelemassa kohden kaupunkia, pikkuinen 
         pussi vyöllään. Hän oli juuri saanut kaupungin näköpiiriinsä, 
         kun hänen kimppuunsa hyökkäsi suuri lauma metsän ryöväri 
         ryökäleitä, jotka uhkasivat ryöstää pikku tontun rahallisen 
         varallisuuden. Tätä pikku tonttu ei voinut sallia, vaan alkoi 
         urheasti puolustaa omaisuuttaan taskustaan kaivamallaan link-
         kuveitsellä. Hetken ryövärit pakoilivat, kunnes keksivät ha-
         kea metsästä itselleen karahkot kädenjatkeiksi. Tonttu alkoi 
         olla jo kovin ahtaalla, eikä toivonkipinääkään ollut näkyvis-
         sä tässä urhoollisessa taistelusssa ylivoimaista vihollista 
         vastaan. Tapahtui ihme, kuin jumalaisen käden johdattelemana 
         paikalle saapui metsästäjä, joka todellisuudessa oli Conan 
         barbaari. Metsästäjä otti nuolen selästään, asetti sen jän-
         teelle ja ampui. Nuoli lävisti suurimman ryövärin otsan tul-
         lakseen ulos takaraivon kohdalta, osuakseen uudestaan hieman 
         pienikokoisemman ryövärin hattuun. Tästä agressiivisesta toi-
         minnasta roistot hiukan häkeltyivät ja pakenivat metsään.

         Metsästäjä kysyi heti paikalle tultuaan tontulta, josko tämä 
         olisi jotenkin loukkaantuntu ryöväreiden käsittelyssä, johon 
         tonttu omaan verkkaiseen puhetyyliinsä vastasi: "Eipä minulle 
         juuri mitään käynyt lukuun ottamatta paria mustelmaa, ruhjou-
         tunutta kyynerpäätä, viiltynyttä kämmmentä, taikka menettyä 
         korvaa, toisaalta on tuo käsikin häiritsevästi katkennut, ei 
         muuten, mutta kun tuo luunpää törröttää läpi nahkasta, ja 
         vuotaa hieman". Metsästäjä oli kovin onnellinen tontun puo-
         lesta, kun tämä oli niin vähin vaurioin selvinnyt. Nyt met-
         sästäjä saattoi tontun kaupunkiin, ja lupasi auttaa asioiden 
         myöhemmässäkin selvittelyssä, sillä metsästäjä oli löytänyt 
         johtolangan johtaja ryövärin raadon taskusta. Se oli pieni 
         pergamentinpala, jolle oli kirjoitettu: "Ottakaa tontun kulta 
         ja tuokaa minulle, niin saatte palkkion. Allekirjoitus pan-
         kinjohtaja Pösölä". Tämä lappunen oli metsästäjän mielestä 
         riittävä todiste pankinjohtajaa vastaan, ja niinpä hän meni-
         kin tämän kotiin ja tappoi kylmäverisesti koko johtajan pois 
         päiviltä, siirtäen hänet autuaamille pankkimarkkinoille.

         Niin onnellisesti päättyi pankinjohtajan elämä.

         Ottakaa opiksenne, ja älkää tehkö huorin. :-)

         (C) Jack Lee  1990 AD