_______________________________________________________ | UNITALO.TXT | | =========== |__ | |__ | (c) Master Miner, 01.02.1990. All rights reserved |__ | |__ | Teksti pohjautuu vahvasti helmikuun ensimmäiseen |__ | uneeni. Henkilöiden nimet voisin sanoa, mutta |__ | sanaleikit ovat hauskempia. |__ _________________________________________________________ _______________________________________________________ Istutin uusia menuja mädän kalan hajusta tuohtuneeseen purkkiini. Kuulin, kun joku tuntematon ihminen tunkeutui pu- nertavaan huoneeseeni. Oli vähän hämärää, enkä saattanut erot- taa henkilöstä muuta, kuin että hän oli melko lyhyt, rumannä- köinen ja hieman tukevahko nuorehko alienin näköinen luumupää. Vierelleni istahti kadonneesta sylistäni varaton kaksoisolen- toni, jonka nimi muuttui Ileksi. Ile aisti vaaran. Luumupää, joka tuntui jostakin tutulta, sanoi viiltävän rauhallisella äänellä hämmästyneille kasvoilleni, että meidän olisi lähdet- tävä mukaan. Hän ei edes koskettanut minua, kun tunsin vastus- tamattoman vetovoiman kohti ulko-ovea. Me matkasimme. Purkki jäi odottamaan soittajia hämärään yksinäisyyteensä. Ile oli jännittynyt, minä taas närkästynyt pakottavasta voi- masta. Tuo luumupää olikin vanha tuttuni Rykkö Nemo, joka oli muuttunut helvetissä pahuuden lähettilääksi. Hän ohjasi meitä katseellaan kohti tuntematonta, en nähnyt ympärilläni mitään järkevää tai tuttua maamerkkiä. Sitten pysähdyimme hirveän korkean kerrostalon rapun eteen. Rykkö avasi oven. Lensimme sisään. Ennen kuin huomasin mitään, olimme ylim- mässä kerroksessa. Rykkö avasi taas oven asuntoonsa, jonka päättelin olevan asunnon. Ile meni ensiksi eteiseen. Rykkö vahti, että menisimme sisään. Kun olin minäkin päässyt kynnyk- sen toiselle puolelle, läjäytti Rykkö oven kiinni, otatti meiltä kengät pois ja laittoi koneistettuun vaatenaulakkoon takkini ja mikä pahempaa, käsineeni. Emme päässeet siksi ulko- ovesta pois millään. Kauhu olisi hiipinyt mieleeni, mutta olin yhä loukattu ja vihainen. Ajattelin yhtä mittaa, mitä helvettiä tämä tarkoit- ti. Eteinen oli sysimusta, mutta toisissa huoneissa oli jo valoa. Rykkö näytti meille ensin tekoystävällisellä naamalla monitoria, josta hän vakoili purkkini tapahtumia. Sisällä oli Leino Maukkarinen, joku tuntematon kuulumattomuus. Painoin nappia ja se lensi ulos. Rykkö vimmastui ja painoi meidät is- tumaan Voimallaan. Hän alkoi pakahtuneen rikollisen tavoin selittää. - Olette täällä vankejani, ette pääse mihinkään ilman lupaani. Ulos ette luonnollisesti pääse enää koskaan. Mihinkään ei saa koskea, kaikki on erikseen kiellettyä. En tajunnut luumupään taka-ajatusta. Avasin viattomana pääni. - MIKSI? - Koska... olen tehnyt zubrakonediittia, eikä minulla ole va- raa maksaa enää raaka-ainekustannuksia. Olette siksi vankei- na, pantteina. Jos minä lähden täältä pois, ette ikinä näe päivänvaloa muualta kuin ikkunasta. Velkojat tulevat tänne oitis, jos teen lisätilauksen. Silloin olette mennyttä. Olin vähän sekaisin ja selityksen epäloogisuudet tuntuivat minusta aivan tavallisilta. Olimme siis suoraan sanoen kusessa. Rykkö paneutui purkkini käyttäjien häiritsemiseen. Ile is- tui epätoivoisen näköisenä mustalla nahkaisella tuolilla, minä taas vilkuilin joka puolelle ja etsin ideaa pakosuunnitelmaan. Kun en saanut sommitelluksi mitään idearikkaita kombinaatioi- ta, tein ratkaisuni - yllätyspakoyritys. Menin eteiseen varovasti, Rykkö ei huomannut minua. Etsin kenkäni, löysin ne. Otin Ilenkin kengät vasempaan käteeni, jotta saisin ne ulos huoneistosta edes porraskäytävään. Kat- soin vaatenaulakkoa. Se sulki tehokkaasti mekanismillaan ulko- oven. Rykkö alkoi Ilen viittailujen mukaan huomata minun kato- amiseni. Iskin rystyseni verisellä voimalla vaatenaulakkoauto- maatin oveen. Ovi läjähti epämiellyttävän kovalla äänellä lat- tialle. Puskin olkapäällä ovea. Se aukeni onnekseni ja kaatui porraskäytävään. Meitä oli peloteltu enemmän kuin rahkeet oli- sivat tosiasiassa riittäneet. Heitin Ilen takin portaikkoon kenkien kanssa ja laitoin käsineeni nopeasti taskuun. Rykkö huusi vimmatusti ja hyökkäsi perääni. En ehtinyt lähteä mat- kaan vielä, kun hän oli jo metrin päässä minusta. Salamanno- peasti päätin käyttää kerrankin väkivaltaa. Nyrkki osui huudon säestyksellä Rykön nenään, josta alkoi vuotaa verta. Hän hor- jahti taaksepäin, jolloin lähdin pakoon. Näin hänen voimakkaan ruumiinsa, joka oli kuin paholaisen mielikuvista otettu. Talossa oli ainakin 20 kerrosta. Portaikoissa juokseminen olisi ollut liian hidasta, niinpä otin toisella kädellä kiinni kaiteesta ja annoin itseni kiepahtaa ilmassa eteenpäin, jotta voisin ottaa alempana uuden otteen ja taas lentää alaspäin. Rykkö oli peloissani parempi tässä lajissa ja pinnistin kaik- keni voidakseni pitää hänet edes samalla etäisyydellä - neljän metrin päässä. Hän huusi hillittömästi valimoiden nimiä, jotka olivat hänen velkojiaan. Ranskalaisia nimiäkin kuulin, mutta ne liittyivät taiteeseen. Kiepauttelin itseäni hullusti ja huomasin pääseväni jo alimpaan kerrokseen. Hyökkäsin ulko-oven lasin läpi ja juoksin edessä olevan talon taakse. Rykkö ei tullutkaan perääni. Hän tilasi uusia raaka-aineita, jolloin talon ovet ja ikkunat alkoivat sulkeutua. Huusin täysillä Ilelle, että tämä tulisi nopeasti alas, kun vielä voisi. Häntä ei näkynyt missään. Olin sekaisin. Rykkö näyttäytyi hetken päästä samaisen talon pihalla. Huu- sin hänelle, että vangitsisin hänet vielä, eikä hän pääsisi karkuun. Sain ilkkuvia vastauksia Ilen kohtalosta, mutta en välittänyt puheissani siitä. Juoksin takaisin hämärästä pii- lostani kerrostalon pihalle ja näin, kuinka Ile oli joutunut talon vangiksi - sen ovet olivat täysin umpinaisia, eikä siinä ollut enää ikkunoitakaan. Vihani yltyi. Huusin kovemmin kuin koskaan aikaisemmin keuhkoni tyhjäksi: - PERKELEEEEEEEE!! Huuto kaikui edessä olevasta talosta takaisin ja kaiku jat- kui epäluonnollisen pitkän aikaa. Kylmät värisykset lihottivat reisiäni ja kylkiluitani, jotka muuttuivat lämpimiksi sydämen hakatessa yhtä kovaa kuin halkoja. Rykkö Nemo oli kadonnut huudon jälkeen. Katsoin taaksepäin taloa, joka äsken oli vielä ollut Ilen vankila. Se oli muuttunut normaaliksi. Huohahdin taaksepäin veivaamaan hammasraattaallista veivipyörääni kohti kalpeata auringonnousua. Ihmisenä oli aika kohta herätä. -Master'90 Master / Master Miner -tekstit tulevat osoitteesta: Imagine Mill 90-455 1556 / V.22 bis / auki aina Leader: Master Miner